Soveltava kielentutkimus on noussut yhdeksi Jyväskylän yliopiston tutkimuksen vahvuusalueeksi. Suomen Akatemian kärkihankerahoitus vuosille 2016–2020 antaa mahdollisuuden kehittää soveltavaa kielentutkimusta muuttuvassa yhteiskunnassa (Applied Language Studies for the Changing Society) kokonaan uudenlaisin toimin.
Ensimmäinen yhteinen askel tieteenalan kehittämiseksi otettiin ravintola Harmoonissa tiistaina 20.9.2016, kun siellä käynnistettiin Soveltavan kielentutkimuksen kollegio (Research Collegium for Language in Changing Society, ReCLaS) ajattelukoulun merkeissä. Tapahtuman tavoitteena oli kartoittaa alustavia suuntaviivoja seuraavan nelivuotisen profilointikauden ajalle. Tilaisuus oli avoin kaikille Jyväskylän yliopiston soveltavasta kielentutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille ja opettajille, ja se keräsikin paikalle noin 40 innokasta ajattelukoululaista pääasiassa Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta ja kielten laitokselta.
Ajattelukoulu käynnistettiin juhlavasti alkumaljalla ja tutkimuskollegion esittelyllä. Ilta toteutettiin learning cafe -menetelmällä, jossa pienet ryhmät työskentelivät eri teemojen ympärillä. Teemat käsittelivät soveltavaa kielentutkimusta monipuolisesti: tieteenalan nykyhetkeä ja tulevaisuutta, innostavan ja riskinoton mahdollistavan toimintaympäristön luomista, tutkimuskollegion yhteistyökumppaneita ja tulevia toimintamuotoja, tutkijayhteisön tarpeita ja toiveita ReCLaSin suhteen sekä osallistujien tutkimuksellisia kytköksiä soveltavaan kielentutkimukseen. Ajatteluun lisäpontta tarjosivat Harmoonin tapakset ja kuohuviini. Kieliasiantuntijoiden keskustelu virtasi vuolaana ja pulppusi innovatiivisia ideoita tieteenalan profiloimiseksi.
Perustavana kysymyksenä ajattelukoulussa heräsi laajalti kysymys siitä, mitä soveltava kielentutkimus todella on ja millaisena tieteenalana se näyttäytyy. Vaikka käsitykset vaihtelivat, monen mielestä soveltava kielentutkimus on lopulta yhteinen perusta kaikelle sellaiselle kielelliselle tutkimukselle, joka mahdollistaa moninaisuuden, ottaa huomioon vaihtoehtoisia näkökulmia sekä hyödyntää monitieteisyyttä. Tämän hetken kuumina kielikysymyksinä nousivat pinnalle muun muassa monikielisyys, liikkuvuus ja maahanmuutto, kielellinen tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, kielen rooli ja merkitys oppimisessa ja opettamisessa sekä ylipäätään kielen ja sen tutkimisen yhdistäminen muihin poikkitieteellisiin ulottuvuuksiin, kuten mediaan.
Keskusteluissa tuli vahvasti esiin se, kuinka dynaamisena tieteenalana soveltava kielentutkimus pyrkii jatkuvasti eteenpäin. Jotta tieteenalan on mahdollista kehittyä, on kuitenkin tarpeen keskustella sen perimmäisestä luonteesta ja siitä, mitä tutkimuksen avulla pyritään saavuttamaan. Tämän vuoksi jo toteutunutta tutkimusta on syytä tarkastella uusin silmin ja tutkia sitä vaihtoehtoisista näkökulmista. Jotakin uutta ja merkityksellistä voidaan onnistua luomaan myös erityisesti silloin, kun toimitaan monitieteisissä tutkimusyhteisöissä ja panostetaan tieteidenväliseen yhteistyöhön. Samoin yhteiskunnallisten muutosten huomioiminen sekä aktiivinen toiminta ja vuorovaikutus koetaan tärkeinä tieteenalan edistymisen kannalta.
Kuten kieliasiantuntijoiden ajattelukoulukin osoitti, monipuolinen yhteistyö ja keskinäinen ajatustenvaihto kantavat hedelmää. Samankaltaista kommunikointia kollegoiden kanssa kaivataankin jokapäiväisessä arjessa ja työn tuoksinassa. Esimerkiksi luovat seminaarit ja vapaamuotoiset tapaamiset, kuten ideointi-iltamat tai tieteelliset speed dating -tapahtumat, koetaan mahdollisuutena edistää vuorovaikutusta. Parhaimmillaan yhdessä tekeminen konkretisoituu siten, että ReCLaS ei jää vain abstraktien ja etäisten hahmotelmien jalkoihin, vaan sitä edistetään tietoisesti elävän ja moniäänisen toiminnan avulla.
Vaikka ReCLasilla on lähitulevaisuudessa paljon annettavaa, mukana olleet myös vaativat siltä paljon. Eritoten ajan tarve, työturvallisuus sekä vuoropuhelun vaade päivittäisessä työ- ja tutkimusarjessa ovat tuottavan tutkimustyön elinehtoja. Moni vannoikin sen nimeen, että eri työtehtävien välillä vallitsisi rauhallinen ja tasapainoinen ote. Eri toimijat, kuten senioritutkijat, tutkijatohtorit ja tohtoriopiskelijat, kaipaavat myös yhteistä tekemistä ja ihmisten tapaamista eri tutkijayhteisöistä. Tällöin on mahdollista ylittää raja-aitoja perinteisten toimintatapojen ympäriltä.
Tieteenalan edistäminen ei kuitenkaan tapahdu vain alan sisäisten asiantuntijoiden voimin. Yhteisöllisen tekemisen lisäksi tarvitaan myös yhteistyötä ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Potentiaalisten yhteistyökumppaneiden kirjo onkin varsin moninainen; eniten mainintoja saivat tiedotusvälineet, erilaiset kansalaisjärjestöt, koulutukseen liittyvät toimijat aina oppijoista opettajiin, vähemmistöryhmien ja vähäosaisten edustajat, kulttuurikeskukset, opiskelijat ja muut tutkimuskumppanit sekä ylipäätään ketkä tahansa kielenkäyttäjät. Yhteistyötavoista tuottoisimpina pidettiin yhteistä suunnittelua tavallisten kielenkäyttäjien kanssa, yhteistä tiedonmuodostamista, politiikan toimijoiden tiedottamista sekä näkyvyyden tehostamista. Kun vaikuttamistapoja ja -kanavia lisätään ja kehitetään, soveltavan kielentutkimuksen tulevaisuus näyttää hyvinvoivalta.
Vaikka hyväksi todettuja toimintatapoja on perusteltua jatkaa, ainoastaan vanhaan hyvään ei ole syytä liiaksi tuudittautua. Hallittu riskinotto voi virkistävää ja tuottaa positiivista kehitystä koko ReCLaS-yhteisölle. Riskien hallinnassa ympäröivän yhteisön tuki ja turva sekä hyvät työsuhteet kollegoiden kanssa ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Samoin todellinen fyysinen tila työskennellä yhdessä edesauttaa siinä, että riskien ottaminen ei tunnu liian turvattomalta esimerkiksi yksittäisen tutkijan kannalta. Konkreettisesti tärkeäksi muodostuu myös se, että ReCLaS pystyisi rahoittamaan ja palkitsemaan yritteliäisyyttä. Riskinottoon kannustava ilmapiiri onkin kaikkien eduksi: tällöin ei siis haittaa, vaikka sattuisi joskus epäonnistumaan.
Mikä lopulta on soveltavan kielentutkimuksen tulevaisuus kymmenen vuoden kuluttua? Entä millaisin askelin sinne on mahdollista päästä? Ajattelukouluun osallistuneiden kieliasiantuntijoiden mukaan tieteenalan nousujohteinen ja myönteinen kehityskulku kulminoituu jakamisen ja avoimuuden kulttuuriin sekä uteliaaseen asenteeseen. Avainasemassa ovat myös monitieteisyys ja se, miten poikkitieteellinen tutkimustyö voidaan valjastaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkien osapuolten hyödyksi. Samanaikaisesti hierarkian vähentäminen ja uusien ammattien kehittely voivat avata uusia ovia edistyksen polulla. Vaikka jatkuvuus ja pysyvät toimintamallit luovat turvaa, uudistuminen ja kehittyminen vaativat tuoretta ajattelua ja uusia näkökulmia. Jotta Jyväskylän yliopisto pitää pintansa soveltavan kielentutkimuksen edistäjänä ja edelläkävijänä, tarvitaan siihen jokaisen vireää työpanosta, innovatiivista uskallusta ja pelotonta heittäytymistä. ReCLaSilla on kaikki eväät onnistua edistämään soveltavaa kielentutkimusta alana siten, että sillä on entistäkin enemmän tarjottavaa tulevaisuudessa – niin tiedeyhteisölle kuin laajemminkin koko yhteiskunnalle.
Kirjoittajat:
Nelli Miettinen, Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen projektitutkija
Erja Kyckling, Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen tutkimusavustaja