Venäjän ryhmä aloitti torstaiaamun jo tutuksi tulleella venäjänkielisellä Krokotiili Genan syntymäpäivälaululla. Laulun jälkeen lähdettiin Ryhtilään leikkimään ja harjoittelemaan sirkustemppuja. Temppuilun taustalla raikui venäläinen musiikki, joka rytmitti tekemistä mukavasti. Ryhtilässä kokeiltiin mm. jonglöörausta, diaboloja, ihmispyramidin rakennusta ja akrobatiaa. Lapset saivat myös tehtäväkseen muodostaa venäjänkielisiä sanoja. Jokaiselle parille annettiin yksi kirjain, jonka pari toteutti raajojaan hyödyntäen. Riehakkaimmat ilon kiljahdukset syntyivät haileikissä, jota pelattiin värikkään leikkivarjon avulla. Varjoilun jälkeen leikittiin vielä evoluutio-leikkiä, jossa kehityksen vaiheet olivat ameeba (амёба), jänis (заяц), gorilla (горилла) ja ihminen (человек). Samankaltaisten otusten kohdatessa pelattiin kivi-paperi-sakset -leikkiä, jonka “lähtölaskennan” lapset taitoivat jo hienosti venäjäksi: “adin, dva, tri!”
Ennen ruokailua ehdimme vielä harjoittelemaan leirijuhlassa laulettavaa yhteislaulua “Auld Lang Syne”. Laulu taipui lasten suussa niin suomeksi, venäjäksi ja englanniksi, kuin ruotsiksi ja saksaksikin. Ruokana oli venäjän ryhmälle sopivasti blinejä eli täytettyjä lettuja. Lapset toivottivat jo tottuneesti hyvää ruokahalua: Prijatnava apetita!”
Iltapäivä sujui taikataikinaluomusten maalailun, iPadien ja pinssinteon parissa, ja toteutimme ne pistetyöskentelynä neljän hengen ryhmissä. Maanantaina olimme muotoilleet taikataikinasta Venäjän lippuja, maatuskoita ja muuta mukavaa, joten koristelimme ne. Minna opasti iPadin kielenopiskelusovellusten (mm. Puppet Pals) käytössä, ja kukin lapsi pääsi vuorollaan myös taiteilemaan itselleen pinssin hienon pinssikoneen avulla.
Meillä oli myös vieraileva tähti, Natalia Lindberg, joka luki venäjänkielisen tarinan lapsille. Sadun päähenkilö oli väritön, valkoinen kukko, jolle toiset eläimet nauroivat. Sitten kukko sai värit ja sitä pidettiin oikeana kukkona. Tekstin yhteydessä olevien kuvien avulla lapset ymmärsivät koko tarinan, ja muutamat jopa tunnistivat aiemmin viikolla oppimiaan sanoja kuullessaan Natalian sanovan ne. Annoimme lapsille vaikutelman, että Natalia ei juurikaan osaa suomea, minkä ansiosta lapset esittäytyivät Natalialle kauniisti venäjäksi ja olivat muutenkin kiinnostuneita eksoottisesta vieraastamme. Sadun jälkeen harjoittelimme Kalinka-esitystä ja muutamat lapset innostuivat jopa tanssimaan ripaskaa sen tahtiin. Viimeinen leikki oli hedelmäsalaatti, ja päivän päätteeksi lauloimme vielä Krokotiili Genan laulun.
