”Onks tää oppimista”, kysyy Kielikampus-kollegoiden artikkeli Uusi koulu -teoksessa (2011). Kysymys osuu suoraan opetuksen kehittämisen ytimeen. Nyt, kun oppiminen tuntuu olevan yhteiskunnan pyörimisen kannalta yksi keskeisimmistä kansalaistaidoista, olisi hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä oppimisella oikeastaan tarkoitetaan.
”Entä jos me ei opita samoja juttuja kuin muut”, kysyvät opetuskokeilun pilottiryhmän opiskelijat. Kysymys houkuttelee esittämään vastakysymyksen: entä jos te opitte jotain mitä ne muut eivät opi? Oppimisen teorioiden näkökulmasta opiskelijoiden kysymys heijastelee lähestymistapaa, jossa oppiminen nähdään tiedon omaksumisena. Sen sijaan oppiminen osallistumisena, tiedon luomisena ja toiminnan muuttumisena nousevat harvemmin esiin. Koulun kannalta tässä haasteellista on se, että sen tietokäytänteet eivät enää vastaa muun yhteiskunnan tietokäytänteitä.
Haaste koskee paitsi koulua laajemmin myös kieltenopetusta. Epävarmuuden tunne on käsin kosketeltavissa suomen kielen alkeiskurssilla, jolla etenemisjärjestystä on muutettu niin, että oppijat kohtaavat heti alussa kielellisen kaaoksen. Vaikka kaaosta lähdetäänkin järjestelmällisesti purkamaan analysoimalla ja jäsentämällä tuttua ja tuntematonta kielenainesta, opiskelijat ovat edelleen vakuuttuneita siitä, että he eivät opi mitään. On selvää, että tutuissa ja turvallisissa tilanteissa opiskelijoiden ja opettajien on mahdollista pysyttäytyä omalla mukavuusalueellaan, mutta oppimisen ja kehittymisen kannalta se on kuin kastaisi varpaitaan veteen ja kutsuisi sitä uimiseksi. Sen sijaan syvästä vedestä aloittaminen ja tuetusti rantaan päin eteneminen vie oppijan epävarmuudesta kohti hallinnan ja osaamisen tunnetta. Haasteena on tehdä opiskelijoille näkyväksi se, että epävarmuudensietokyvyn kehittyminen ja taito eri tavoin jäsentää ympäröivää kielellistä tarjontaa ovat keskeinen osa oppimista. Näiden taitojen kehittymisen osoittamiseen tarvittaisiinkin uudenlaisia arvioinnin ja ohjauksen käytänteitä.
Oppimisen ja opettamisen käytänteitä ja ympäristöjä kehitettäessä pitäisi niin ikään rohkeasti lähteä neuvottelemaan myös uudenlaista ajattelu- ja toimintakulttuuria, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden keskellä voitaisiin yhdessä todeta, että tää on oppimista.