Kolmen vuoden välein pidettävä soveltavan kielentutkimuksen maailmankongressi pidettiin 10.–15.8. Brisbanessa, Australiassa, jossa mukana oli perinteiseen tapaan vahva jyväskyläläisedustus.
Kyseessä oli jättimäinen kongressi: 2300 ilmoittautunutta osallistujaa ympäri maailma, joista satoja ei lopulta kuitenkaan tullut paikalle (päätellen isosta määrästä konferenssikasseja ja -ohjelmia, joita jäi pöydille kongressin loputtua, ks. kuva).
Viimeisenä kongressipäivänä otettu kuva Convention and Exhibition Centrestä.
Kongressin ohjelma oli varsin monipuolinen ja temaattisesti paremmin rakennettu kuin Pekingissä kolme vuotta aiemmin. Myös kaikki järjestelyt konferenssipaikalla (Brisbane Convention and Exhibition Centre) pelasivat moitteetta. Ohjelma oli runsas ja koostui plenaariesityksistä, kutsutuista ja muista symposiumeista, AILAn tutkimusverkostojen (ReN) järjestämistä kollokvioista ja sadoista sektioesitelmistä. Kaiken kaikkiaan ilmassa tuntui olevan kriittisyyttä sille, että kaikkinainen multi-, pluri- ym. -moninaisuus on nähty tutkimuksessa hieman liian kritiikittömästi.
Kuusipäiväisen konferenssin jokaisena päivänä oli yksi plenaariesitys.
Avauspäivänä puhui Nicholas Evans (Canberra, Australian National University) aiheesta Hearing the Inside: The Landscape of Meaning in Australian Languages. Kyseessä oli erityisen mielenkiintoinen esitys Australian alkuperäiskielten tutkimuksesta, jossa korostui kielen ja kulttuurin sidosteisuus. Monilla Australian kielillä ei alun perinkään ole ollut kuin pari sataa puhujaa, joillakin jopa alle sata, ja silti monet ovat säilyneet elinvoimaisina. Ilmeisesti oleellista tässä oli se, että monikielisyys oli normaali ja hyväksytty ilmiö aboriginaalien keskuudessa, mikä auttoi pieniäkin kieliä säilymään – hyvä uutinen siis maailman tosi pienten kielten kannalta.
Toisen konferenssipäivän plenaariluennon piti AFinLAn syyssymposiumia varten Jyväskyläänkin tuleva Lourdes Ortega (Washington, Georgetown University, USA), jonka aihe oli Experience and Success in Late Bilingualism. Hän eritteli perinteisen SLA-ajattelun haasteita, joita erityisesti aikuiset kielenoppijat ovat alan teorianmuodostukselle tuoneet esille, ja pohdiskeli tarpeellisuutta määritellä ’menestys’ kielen oppimisessa uusilla tavoilla. Kaiken kaikkiaan Ortega antoi hyvän ja kattavan state-of-the-art -esityksen vieraan kielen oppimisen tutkimuksesta ja ennakoi sen tulevia suuntaviivoja.
Elana Shohamy (Tel Aviv University, Israel) oli kolmannen konferenssipäivän pääpuhuja aiheesta Linguistic Landscape Research as a Means for Broadening Language Policy Theory and Practice. Esityksessään hän avasi kielimaiseman ja kielipolitiikan tutkimuksen kytköksiä. Kyseessä oli melkoinen kuvakavalkadi, mutta esitys avasi kyllä silmät tarkkailemaan omaa elinympäristöäänkin ihan uusin silmin. Päätelmänä olikin, että kielipolitiikan tulisi keskittyä kansakuntien kielipolitiikan sijan enemmän paikalliseen kielenkäyttöön arjessa. Kielenkäyttöön julkisessa tilassa (kylteissä, paikkojen nimissä jne.) jokainen (voi) vaikuttaa omalta osaltaan. Kielipolitiikan ja käytänteiden tutkimuksen tulisi plenaristin mielestä keskittyä enemmän sellaisiin suuntiin, jotka antavat ihmisille valtaa osallistua ja tuoda kieliä suurempiin ulottuvuuksiin ja tiloihin.
Australian ”linguistic landscapea” kuvaava kyltti, löydetty Noosa Beachin kansallispuistosta.
Neljäntenä konferenssipäivänä puhui Anne Cutler (University of Western Sydney, Australia). Kyseessä oli todella mielenkiintoinen esitys kuullun ymmärtämistä vaikeuttavista tekijöistä, esimerkiksi kuuntelijan äidinkielen vaikutuksesta. Erityisesti jäivät mieleen tutkimukset siitä, että ihmisen kuulohavaintoja tekevä mekanismi tavallaan ”tuunautuu” ensikielen pientenkin foneettisten ja prosodisten ilmiöiden tunnistamiseen. Antoisaa olisikin tutkia tulevaisuudessa, miten ihmiset, jotka osaavat useampia kieliä, kuulevat kyseisiä ilmiöitä.
Jan Blommaert (Tilburg University, Alankomaat) piti viidentenä päivänä esitelmänsä aiheesta Lookalike Language and the Nature of Sociolinguistic Globalization. Blommaertin plenaarin keskiössä olivat kielimuodot, joiden tehtävänä ei niinkään ollut viestiä tiettyjä läpinäkyviä kielellisiä merkityksiä vaan ennemminkin toimia signaalina jonkun kielisyydelle tai kansallisuudelle. Esimerkkeinä hänellä oli tuttuun tapaan lukuisia valokuvia erilaisista teksteistä – kuten esimerkiksi länsimaisten supermarkettien aasialaisissa ruokatuotteissa ”koristeena” käytetyt kiinan kielen merkit, jotka eivät viittaa itse tuotteeseen.
Viimeisen konferenssipäivän plenaristi Li Wei (University of London, UK) puhui aiheesta New Chinglish: Translanguaging Creativity and Criticality. Kohteena erityisesti nuorten kiinalaisten käyttämä kielimuoto Chinglish sekä sen identiteettejä ja ideologioita luovat funktiot, kriittisyyden ja luovuuden yhteenkietoutuminen. Wein plenaari muodostikin mielenkiintoisen vastaparin Blommaertin esitykselle – tavallaan molemmat tarkastelivat eri kielten sekoittumista käyttötilanteissa, mutta hieman eri näkökulmista. Kun Wei tarkasteli Englannin suosiota Kiinan yhteiskunnassa, Blommaertin kiinnostuksen kohteena oli näköiskieli (look alike language), eli tietyn kielen käyttö tietyn tuotteen imagon luomismielessä, esim.’ranskalaisuus’.
Convention and Exhibition Centren Great Hall 1&2 – plenaarien ja isompien symposiumien pitopaikka.
Kongressin symposiumit olivat kokonaisuudessaan tasokkaita. Niiden kokonaisuus pysyi hyvin kasassa, vaikkakin keskusteluaikaa jäi useimmiten vain vähän.
CLIL-tutkimus sai varsin hyvää näkyvyyttä Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen koordinoiman akatemiaprojektin kautta. Tarjolla oli sekä kutsusymposiumi Content and Language Integrated Learning (CLIL) as a Catalyst for Research Cooperation in Europe and Beyond, jonka järjestivät projektin jäsenet Christiane Dalton-Puffer (Wienin yliopisto, Itävalta), Tarja Nikula (JY, Solki) ja Ana Llinares (University of Madrid, Espanja), että AILA CLIL ReN-kollokvio Relationships Of Content And Language In CLIL(ReN = research network), niin ikään saman akatemiaprojektin jäsenen Ute Smitin (Universität Wien, Itävalta) sekä Rick De Graaff (Utrecht University, Alankomaat) vetämänä. Uutta verkostoitumista syntyi erityisesti australialaisten tutkijoiden kanssa: CLIL on selvästi nousussa Australiassa ja kielivalikoiman runsaus ja erilaisuus Euroopasta (mm. japani ja kiina) siellä tarjosi hyviä mahdollisuuksia yhteistyöhön.
Muita mielenkiintoisia symposiumia olivat mm.:
– The Darker Side of Applied Linguistics (järjestäjänä Alastair Pennycook, University of Technology, Sydney, Australia): kutsusymposiumi, jonka päämääränä oli tutkia kriittisesti soveltavan kielitieteen moninaisuuden ja globaalin merkityksen olettamuksia fokusoimalla monimutkaisiin valtasuhteisiin esim. kolonialismin, rodun ja seksuaalisuuden konteksteissa.
– Language and Trauma (järjestäjänä Brigitta Busch, Universität Wien, Itävalta), jossa lähestyttiin kielen ja trauman yhteyksiä kielitieteen, poliittisen teorian, kirjallisuudentutkimuksen ja psykolingvistiikan keinoin, esimerkkeinä useimmiten holokausti.
– Richard Youngin (University of Wisconsin-Madison, USA) ja Paul Tothin (Temple University, USA) symposiumi Personal Moments of Classroom Language Learning in the History of Persons, jossa Young ja kommentoijana toiminut Patricia Duff toivat taitavasti vuoropuheluun luokkahuoneita eri näkökulmista tarkastelevia tutkijoita.
– Japanilaisten tutkijoiden pitämä symposiumi Facilitating Fluency in L2 Processing: Evidence from Behavioral and Physiological Research (Shuhei Kadota, Kwansei Gakuin University, Japan), jossa kiinnostavaa oli, että Japanissa on vireää fluency-tutkimusta (sujuvuutta olisi voinut tutkia myös symposiumin ja monissa kongressin esitelmissä). Tässä symposiumissa kiinnostusta herättivät myös Jyväskylässä käytetyt testimenetelmät.
Sektioesitelmiä pidettiin viidessä pääkategoriassa, joita olivat Language Acquisition and Language Processing, Language Teaching and Learning Language in the Professions, Language in Society sekä Analysis of spoken and written discourse. Esityksiä oli tarjolla laidasta laitaan aina teoreettisista papereista best practices -kontribuutioihin ja konteksteja ympäri maailman. Ongelmat ja tutkimuskäsitteet tuntuivat olevan universaaleja, mutta esitelmien taso vaihteli melko paljon. Kielitaidon arviointitutkimuksessa oli useampi esitys osallistujapalautteen tärkeydestä ja arviointikriteerien kehittelemisestä eri tarkoituksiin. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen pääpaino esitelmissä oli englannin kielessä eri maailmankolkkien näkökulmasta, joskus suhteessa muihin kieliin/kulttuureihin. Pääfokus oli harvemmin muissa kielissä.
Valtavasta esitelmämäärästä mainittakoon australialaista ja ranskalaista huumoria vertaileva tutkimus (Kerry Mullan, Melbourne/Australia) aiheesta Mock impoliteness and humour during social visits in France and Australia. Käytetyn aineiston valossa australialaiset vitsailivat enemmän läsnä olevien kustannuksella kun taas ranskalaiset puolestaan poissa olevien osapuolten kustannuksella. Osalla jyväskyläläisdelegaatiota on australialaisesta huumorista myös ensikäden havaintoja, esimerkiksi taksimatkalla liikennevaloissa seistessä (jossa kuski pyysi hyppäämään ulos tarkistamaan, onko takaluukku kiinni) ja pienlentokoneessa (jossa pilotti näytti matkalaisille ristityt sormensa vähän ennen nousua) .
Virkistävää vaihtelua akateemiseen ohjelmaan tarjosivat kaikki konferenssipaikalle päivittäin tuodut Australian villieläimet (mm. krokotiili, käärme ja koala). Eksoottista olivat lisäksi Brisbanen talven lämpötilavaihtelut (päivällä +24 astetta, yöllä +10 astetta), pimeys klo 18 alkaen ja vasemmanpuoleinen liikenne myös liukuportaissa.
Eksoottista Australiaa.
Brisbane by night.
Konferenssitunnelmiin pääsee Facebookissa (https://www.facebook.com/2014aila/photos_stream) olevien kuvien avulla.
18. AILA-kongressi järjestetään kolmen vuoden päästä Rio de Janeirossa Brasiliassa, jossa aiheena on Innovation and Epistemological Challenges in Applied Linguistic. Seuraavan kongressipaikan esittelyvideo löytyy täältä https://www.youtube.com/watch?v=kZNo66pJK7g.
Kongressikuvauksen pohjana käytettiin Solki-uutisiin laadittua koostetta, jonka tekoon osallistuivat kirjoittajien lisäksi Tarja Nikula, Kristiina Skinnari, Marita Härmälä, Ari Huhta ja Sanna Olkkonen.