Ruotsi 1 – ryhmällä oli tiistaina aiheena numerot ja kehonosat. Aloitimme päivän tervehdyksillä: me ohjaajat ja lapset tervehdimme toisiamme sanomalla ”God morgon!” ja kyselimme toisiltamme ”Hur mår du?”. Päivän ensimmäiseen aiheeseen eli kehonosiin siirryimme leikkimällä pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat – laululeikkiä ruotsiksi. Lapset vaikuttivat pitävän laulusta, joka oli heille tuttu jo suomeksi, ja he leikkivät innolla mukana. Harjoittelimme laulua ja siihen kuuluvia liikkeitä useamman kerran päivän aikana. Päivän lopuksi ohjelmassa oli koko leirin yhteinen hetki ulkona, jossa esitimme tämän laulun toisen ruotsin ryhmän kanssa venäjän ja saksan ryhmille.
Opettelimme kehonosia ruotsiksi piirtämällä taululle monsterin yksi kehonosa kerrallaan. Lapsille jaettiin laput, joissa luki jokin kehonosa ruotsiksi, ja kaikki pääsivät vuorollaan piirtämään osan monsterista. Monsterin osiin myös nimettiin vastaavat kehonosat ruotsiksi. Lapset halusivat myös nimetä yhdessä tekemänsä monsterin: kaksipäisen otuksen nimiksi tulivat Lilla-Pate ja Stor-Henrik. Myöhemmin leiriläiset pääsivät ryhmissä piirtämään yhden ryhmänsä jäsenen ääriviivat isolle paperille. Tämä oli lapsista hyvin hauskaa ja he aloittivat piirtämisen innoissaan. Piirustuksista tuli todella hienoja!
Päivän toinen aihe oli numerot. Numerot olivat lapsille melko helppoja, sillä numerosanat ovat samankaltaisia ruotsiksi ja englanniksi. Muutenkin lapset ovat hyvin itse huomanneet samankaltaisuuksia ruotsin ja englannin välillä. Numerot olivat tuttuja jo leirivihkosta, jonka lapset saivat edellisenä päivänä. Saimme numeroista aikaan paljon erilaisia tehtäviä, joista moni toimi hyvin. Esimerkiksi: jokainen lapsi sai lapun, johon oli kirjoitettu ruotsiksi yksi numero väliltä 1-12 ja heidän piti kysyä kavereiltaan ”Vilket nummer har du?” ja mennä sen perusteella numerojärjestykseen. Vaikka tehtävä oli helppo, se oli juuri sopivan vaativa aloitus tälle ryhmälle. Pihalla ollessa kiinnitimme ympäristöön isoja numerolappuja ja lasten tehtävänä oli juosta mahdollisimman nopeasti ohjaajan sanoman numeron luokse. Tässä tehtävässä sovelsimme kinesteettisyyttä sanaston oppimiseen. Myöhemmin pelasimme numerobingoa. Vaikka idea oli hyvin yksinkertainen, lapset lähtivät helposti mukaan tehtävään ja halusivat pelata vielä toisenkin kierroksen.
Kaiken kaikkiaan päivä sujui erittäin mukavasti ja meille ohjaajille jäi hyvä fiilis. Olemme huomanneet, että osa sanoista jää todella helposti lasten mieliin ja he osaavat käyttää niitä sopivissa tilanteissa. Esimerkiksi ruokalassa käydessä lapset kiittivät ruuasta sanoen ”Tack så mycket!” ja päivän päätteeksi sanoivat meille ”Hejdå, vi ses!”.
