Leiriviikko on ehtinyt puoliväliin. Venäjän leirillä päivän teemana olivat eläimet ja värit. Aamu alkoi ryhmälle jo tutuksi tulleeseen tapaan Krokotiili Genan (venäläisille lapsille tutun piirroshahmon) syntymäpäivälaululla, jonka sävel oli useimmille lapsista jo entuudestaan tuttu suomenkielisestä versiosta ”Minä soitan harmonikkaa…”. Tällä kertaa se laulettiin yhteen ääneen leirimaskottimme pehmo-Genan tahdissa. Aamunavauksen jälkeen johdattelimme lapsia päivän aiheeseen askartelutuokiolla, jonka aikana jokainen lapsi askarteli itselleen pahvisen ”nimikyltin” valitsemastaan nimikkoeläimestä. Kylttiin kirjoitettiin eläimen venäjänkielinen nimi ja väri. Lempieläimen piirtely vaikutti niin hauskalta, että lapset olisivat viihtyneet tehtävän parissa varmasti useamman tunnin. Meidän piti kuitenkin jo kiirehtiä Mäki-Matin perhepuistoon, jossa lapsia odotti pieni suunnistustehtävä.
Ennen suunnistustehtävää ehdimme vielä kertailla muutamia värejä hedelmäsalaatti -leikin värimuunnelman avulla. Tässä tehtävässä hyödynnettiin nimikylttien värejä. Leikin jälkeen lapsilla riitti vielä virtaa suunnistusradalle. Kolmen hengen ryhmissä he kiersivät rasteja, joissa oli päivän teemaan liittyviä tehtäviä. Tehtävät sisälsivät sanasokkeloita, sanantunnistusta ja sananmuodostuspalapelin. Liikunnallisen tehtävän ja ulkoilun jälkeen oli sopivasti aika käväistä Ilokiven murkinoilla.
Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli oman supereläimen piirtäminen. Samaan aikaan ryhmämme sai vierailijoita Keskisuomalaisen toimituksesta, joita kiinnosti venäjän opiskelu ja lasten tunnelmat leiristä. Supereläimen piirtämisen parissa vierähtikin yllättävän pitkä tovi, ja pieni leikkihetki kentällä oli tarpeen tehtävän lomassa. Vielä riitti leikkikentällekin oppimista eläinpantomiimin ja värileikin parissa. Kun osa lapsista vielä viimeisteli taideteostaan, loput ehtivät jo tekemään leirivihkoistaan päivän teemaan liittyviä tehtäviä.
Päivän päätteeksi koristelimme lisää viikon projektilakanaamme, johon ilmestyi uusia sanoja, joita edellisenä ja kuluvana päivänä oli opittu. Lakanaa katsellessamme me ohjaajat saatamme vain ihmetellä, kuinka ennakkoluulottomasti lapset suhtautuvat vieraaseen aakkostoon, ja miten nopeasti he ovat omaksuneet sen käyttöä.
