Suomalaisen kirjallisuuden ehdottomiin klassikkoihin kuuluvan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmas osa ilmestyi 19.11.2012 ranskaksi Pariisissa. Les Bons Caractères -kustantamo julkaisi vuonna 2011 romaanin ensimmäisen ja toisen osan vuoden 1962-63 vanhojen ranskannosten uusintapainoksen. Linnan teoksen kaunokirjallisen arvon lisäksi 3. osan julkaisemisen tekee merkittäväksi se, että aiempien osien ensipainoksesta ehti kulua lähestulkoon puoli vuosisataa!
Suomalaisen kirjallisuuden seuran käännöstietokannan mukaan ranska on itse asiassa vasta kuudes kieli, jolla trilogia on julkaistu kokonaisuudessaan alkuperäisen tekstin pohjalta. Muut ovat ruotsi, englanti, tšekki, unkari ja viro (trilogia on olemassa myös norjan- ja tanskankielisenä, mutta nämä käännökset on tehty ruotsista). Luulisi, että näin merkittävä teos olisi julkaistu useammallakin kielellä, kun Tuntematon sotilas on käännetty yli 20 kielelle. Tietokantaa tutkiessa käy ilmi, että heti 1960-luvun alkuvuosina Täällä Pohjantähden alla -sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta julkaistiin lukuisia käännöksiä, mutta (ruotsia lukuun ottamatta) viimeinen osa sai odottaa pidempään. Esimerkiksi vironkielinen 3. osa ilmestyi vasta 1998, ja kielivalikoimaan liittyy nyt myös ranska. Puolan-, kiinan-, turkin- ja venäjänkielisten käännösten osalta 3. osa jää edelleen uupumaan (joitakin osia on käännetty myös muille kielille). Syitä siihen on vaikea arvioida (lisäksi SKS:n käännöstietokanta ei näytä olevan kaikilta osin aivan ajan tasalla), mutta siinä olisi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe.
Kun uusi kääntäjä jatkaa kääntämistä siitä, mihin hänen edeltäjänsä jäi viisikymmentä vuotta aikaisemmin, on mahdotonta ja turhaa yrittää säilyttää samaa tyyliä käännöksessä, sillä tulos saattaisi tuntua kankealta tai keinotekoiselta. Jatkuvuuden ja yhtenäisyyden säilyttämiseksi joitain termejä tai sanakäänteitä oli kuitenkin pakko ottaa sellaisinaan aiemmista osista, vaikka niille on myöhäisemmässä käännöstraditiossa vakiintunut eri käännöstapa. Joskin vuonna 1962 suomalainen kirjallisuus ei ollut aivan tuntematonta Ranskassa, suuri yleisö ei tiennyt Suomen kulttuurista tai arkielämästä juuri mitään. Nythän tilanne Ranskassa on erilainen, kun Arto Paasilinnan kirjoja on vuosien mittaan myyty satoja tuhansia ja Sofi Oksanen jatkaa hänen viitoittamalla tiellään – ainakin myyntimenestyksen osalta.
Vielä 1960-luvun alussa kääntäjä ilmeisesti tunsi tarvetta tuoda romaanin henkilöt ja asiat lähemmäksi lukijaa ja hän lisäsi runsaasti kääntäjän huomautuksia alaviitteisiin. Nykyään Googlet ja Wikipediat ovat tehneet sellaisia tarpeettomiksi, koska lotat, martat tai Aunuksen retki löytyvät netistä ranskaksi muutamassa sekunnissa. Kääntäjä oli myös muuttanut joidenkin erisnimien asun, jotta se vastaisi ranskalaista kirjoitustapaa. Esimerkiksi Jussista tuli Youssi ja Jannesta Yanne. Myös joitakin paikannimiä oli ranskannettu, esim. Kylä-Pentti muotoon ”Benoît-Village”. Kummallista kyllä melkein joka sivulla esiintyvä Pentinkulma oli jätetty kääntämättä.
Nykyään kukaan ei enää ranskalaista nimiä suomenkielisten teosten käännöksissä. Ensin kauhistuttuani moisia kirjoitusmuotoja ehdotinkin kustantajalle, että kolmannessa osassa nimet palautettaisiin alkuperäiseen asuun, koska ranskalainen lukijakunta on nykyään tottunut sellaiseen. Käännöstyön edetessä kävi kuitenkin selväksi, että ranskalaistettuja nimiä oli liikaa, jotta niitä voisi enää muuttaa, sillä se olisi rikkonut siteen aiempiin osiin. Olihan Youssissa ja Yannessa järkeäkin, sillä muoto Jussi luetaan ranskalaisittain ”Žysi” ja Janne ”Žan”. Kaiken lisäksi Žan-Janne muistuttaa sekä äänne- että kirjoitusasultaan erehdyttävästi naisen nimeä Jeanne. Kukaan ei pidä kummallisena sitä, että esim. venäjänkieliset erisnimet muutetaan kotoisaan muotoon. Dostojevskin Idiootti Мышкин on suomalaisittain Myškin, englantilaisittain Myshkin ja ranskalaisittain Mychkine. Ja vaikka kääntäjän keksimät muodot eivät olleet edes kovin onnistuneita, ne olivat kuitenkin suuntaa-antavia (Jussin oikea ”transkriptio” olisi ollut Youssessi, jolloin s luettaisiin pitkänä, ja Jannen Yannené, sillä kääntäjän keksimä Yanne ääntyykin suomalaisittain ”Jan”). Koskeloiden nuorimman pojan nimeä en kuitenkaan enää katsonut järkeväksi muuttaa muotoon Youhani.
Joka tapauksessa Linnan mestariteos on nyt tarjolla kokonaisuudessaan ranskaksi ja romaani itsessään saanee nykyisenkin lukijan helposti unohtamaan erikoiset kirjoitusasut.