Tarkastelin väitöskirjatutkimuksessani (Rynkänen 2011) venäjänkielisten maahanmuuttajanuorten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan kielen ja koulutuksen kontekstissa. Yksi teemoista käsitteli nuorten kieliympäristöä ja kielenkäyttöä. Tavoitteena oli tutkia suomen ja venäjän opiskelua ja osaamista, kielten käyttöä erilaisissa tilanteissa sekä sosiaalisten kontaktien luomista ja ylläpitämistä näillä kielillä.
Tutkimustulokset osoittivat, että ennen kouluikää muuttaneiden nuorten kieliympäristössä vallitsevana oli suomi, mutta sen ohella he käyttivät myös englantia ja venäjää. Alakouluiässä muuttaneiden kielenkäytössä erottuivat venäjä ja suomi, harvemmin he turvautuivat englannin kieleen. Teini-ikäisenä muuttaneiden nuorten keskuudessa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta dominoivana oli venäjän kieli. Venäjää kuitenkin täydensivät jokapäiväisessä elämässä suomi ja englanti. Osa tutkimukseen osallistuneista nuorista pystyi käyttämään kielellisiä resurssejaan samanaikaisesti ja joustavasti omien tavoitteidensa ja etujensa mukaisesti. Jotkut heistä taas pitivät käyttämiään kieliä kahtena erilaisena, toisistaan riippumattomana järjestelmänä, joiden välillä oli selkeät rajat. Yleisesti ottaen enemmän tai vähemmän erilaiset kielet täydentävät toisiaan maahanmuuttajanuorten kielellisissä käytänteissä ja ovat erottamaton osa heidän elämäänsä. Tämä luo edellytyksiä sille, että heidän mahdollisuutensa vuorovaikutukseen suomalaisessa yhteiskunnassa laajenevat, että he pärjäävät opiskelussa ja työssä, ja että he suunnittelevat korkeakoulututkinnon hankkimista.
Yksi asia kuitenkin herättää ihmetystä. Sitä huolimatta, että enemmistö tutkimukseen osallistuneista nuorista pitää itseään kaksi- tai monikielisinä, ja elämä kahden kulttuurin ja kielen kosketuksessa rikkautena, he eivät aina ymmärrä ja arvosta kaksi- ja monikielisyyden etuja, eivätkä pyri käyttämään kaikkia kielellisiä resurssejaan monipuolisesti. Erityisesti alakouluiässä ja teini-ikäisenä muuttaneet olivat huolestuneita niistä muutoksista, joita heidän venäjän kielessään oli tapahtunut maahanmuuton seurauksena. He korostivat pyrkimystä puhua ”hyvää” venäjää, ja oman kielitaidon arvioinnin kriteerinä näytti toimivan Venäjällä asuvien ikätovereiden käyttämä kieli. Havaitessaan, että oma kielitaito poikkeaa ”standardista”, nuoret alkavat pitää monikielisyyttään resurssin sijaan ongelmana.
Rynkänen, T. 2011. Russkoiazychnye molodye immigranty v Finliandii – integratsiia v kontekste obucheniia i ovladeniia iazykom [Venäjänkieliset maahanmuuttajanuoret suomalaisessa yhteiskunnassa – kielen ja koulutuksen näkökulma integroitumiseen]. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Humanities 168.