Miten pidän maljapuheen päivänsankarille tai hääparille – ex tempore?
Nimimerkki Juhlat tulossa
Maljapuhe on juhlatilaisuuden ensimmäinen varsinainen puhe, tervetuliaispuhe. Se pidetään niin alussa, että kaikki läsnäolijat vielä seisovat täydet maljat kädessä. Hyvä maljapuhe kestää neljäkymmentäviisi sekuntia, enintään minuutin. Se on lyhyt, ei siihen paljoa mahdu.
Maljapuheen voi pitää periaatteessa kuka vain, mutta joissakin tapauksissa on sääntöjä. Esimerkiksi hääjuhlassa maljapuheen pito on suotu vanhastaan morsiamen isälle, sulhasen isälle puolestaan kuuluu kiitospuhe. Tästä roolijaosta voi tietysti poiketa.
Puhujan kannattaa antaa sellainen vaikutelma, että kyseessä on ex tempore -puhe, vaikka puhuja velvollisuutensa tietäen yleensä on jo ainakin osaksi suunnitellut sanottavansa mielessään aiemmin. Maljapuhetta ei koskaan lueta kädet tutisten paperista, eikä tukisanaliuskaakaan oikeastaan sovi käyttää. Sen verran pitää osata. Luontevasti.
Seuraavassa muutamia neuvoja, jos tilaisuus sattuu omalle kohdallesi.
Rituaali alkaa. Kilauta lusikalla kädessäsi olevaa maljaa, niin saat huomion itseesi. Puhuttele ensin päivänsankaria tai hääparia silmiin katsoen ja sinutellen tai nimeltä mainiten, sinulle tuttu(j)ahan puhuttelet: ”Hyvä isäni Mauri” tai ”Arvoisa hääpari Matti ja Liisa”. Vasta toiseksi puhuttelet juhlaväkeä ”Hyvä juhlaväki”. Tässä järjestyksessä.
Lausu sitten kaikki tervetulleiksi muistuttamalla, miksi ”olemme kokoontuneet”. Jos on tarpeen, voit vähän vieraammassa porukassa kertoa myös asemasi: ”Minulla on veljenäsi ilo toivottaa sinut Liisa sekä teidät arvoisa juhlaväki tervetulleeksi tähän yhteiseen…” tai ”Minulla on kunnia morsiamen isänä toivottaa teidät tuore hääpari Matti ja Liisa sekä teidät arvoisa juhlaväki tervetulleeksi tähän yhteiseen…”.
Älä kaihda fraaseja – ainakaan alussa, niistä juhlaväki tykkää ja niitä odottaa. Puhe on rituaali, akti, suoritus. Akti ei täyty ilman niitä. Käytä juhlatyyliä, onhan kyseessä koko tilaisuuden ylevä alku. Pian voit vaihtaa vapautuneempaan tyyliin.
Muista, että suuntaat sanasi nimenomaan päivänsankarille tai hääparille – lähes koko puheesi ajan silmiin katsoen – ja että et puhu paikalla olevaa juhlaväkeä tuijottaen. Vain juhlaväkeä puhutellessasi ja lopussa maljaa kohotettaessa voit kääntää katseesi juhlaväen puoleen. Äläkä koko puheen aikana vaihda puhuttelun näkökulmaa ”hän”-muotoon taikka ”hääpari”-muotoon, jottei syntyisi tunnetta, että päivänsankari tai hääpari ei olisi edes paikalla vaan kenties vessassa käymässä. Puhuttele sinä- tai te-muodossa. Siis ei: ”Muistan, kuinka isäni…” tai ”Muistan, kuinka hääpari ensi kertaa tapasi…” – vaan: ”Muistan, kuinka sinä isä…” tai ”Muistan, kuinka te Matti ja Liisa ensi kertaa tapasitte…”.
Puheessa voit tuoda esiin päivänsankarin tai hääparin luonteenpiirteitä – positiivisessa mielessä tietenkin. Arkojakin asioita hienovaraisesti. Itkettää ei vielä kannata. Osuva pikku muisto elämän varrelta sopii olla, toisin sanoen yhtymäkohta itsesi ja päivänsankarin tai hääparin kesken. Juhlaväki saa näin tietää, minkälainen suhde sinulla on päivänsankariin tai hääpariin. Älä kuitenkaan kehu itseäsi. – Huumoriakin saa olla: jokin yhdessä koettu positiivinen kommellus elämän varrelta tai muu letkautus. Koko juhlaväki saa vähän nauraa, iloinen tapaushan on kyseessä: synttärit tai hääkekkerit. Tunnelma kevenee.
Lopussa kannattaa antaa jokin elämänohje – varsinkin hääparille. Raamatusta löydät hyviä tuttuja sitaatteja, latinakin kelpaa – mutta latina on käännettävä myös suomeksi. Osuva kuolematon viisaus, mietelmä. Tai voit lausua lyhyen, tilanteeseen sopivan runon taikka osan siitä. Mutta sano vain yksi sopiva mietelause, älä kaikkia mahdollisia.
Onpa puheesi ennalta suunniteltu tai täysin ex tempore, molempiin voi tulla liikaa tavaraa. Ex tempore -puhujana saatat rakastua omaan ääneesi niin, että et osaa lopettaa. Tämän huomaa siitä, kun juhlaväki alkaa katsella taivaanrantoja tai hääpari ryhtyy vilkuilemaan toisiaan taikka päivänsankari vaihtaa jalkaa puheen loppumisen toivossa. Kannattaa lopettaa ajoissa.
Puheesi päättyy rituaaliin: maljan kohottamiseen ja mahdollisesti vielä kerran tervetulotoivotukseen. Palaa taas ylevään tyyliin: ”Kohottakaamme…”
Puhe on lahja, lahja päivänsankarille tai hääparille. Itsesi kannalta on tärkeää pitää ylpeänä mielessä, että juuri sinä saat antaa tuon lahjan.
Mitä ehdit sanoa, kun aikaa ei ole kuin minuutti retorisine taukoineen päivineen? Eihän tuo kaikki yllä mainittu siihen millään mahdu. Lopussa huomaat, että puheesi kesti yli kolme minuuttia. Onkohan parasta, että suunnittelet sanottavasi etukäteen – ja sitten jätät siitä puolet pois.
Timo Nurmi, lehtori (Kielikeskus, Jyväskylän yliopisto)
Kielenkiintoista-palstalla lukijoiden kysymyksiin vastaavat Jyväskylän yliopiston Kielikampuksen tutkijat ja opettajat. Sinulla on nyt mahdollisuus jakaa mieltäsi askarruttavia kysymyksiä kanssamme mm. kieleen, kielenkäyttöön, kielenoppimiseen, kielenopetukseen, kielipolitiikkaan, monikielisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvistä aiheista. Lähetä kysymyksesi omalla nimellä tai nimimerkillä varustettuna osoitteeseen: kielikampus@jyu.fi tai Kielikampus PL 35 (P) 40014 Jyväskylän yliopisto.