Monikielisyys liitetään usein urbaaneihin ympäristöihin ja nuorisokulttuureihin. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten monikielisiä ihmisiä ja tilanteita Suomen pohjoisimmista kolkista löytyy.
Esimerkiksi väestöltään ikääntyvässä, harvaanasutussa Inarissa on vanhastaan puhuttu kolmea saamenkieltä – pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea – sekä suomea, ruotsia, norjaa ja venäjää. Nykyään kieliä on yhä enemmän: kenttätyömatkallamme huhtikuisessa Inarin kylässä kuulimme saamenkielten lisäksi laskujemme mukaan ainakin kymmentä eri kieltä. Hotellissamme törmäsimme niin revontulia etsimään tulleisiin japanilaisturisteihin kuin hiihtämisestä innostuneisiin italialaisiin. Inariin oli tullut tutustumaan myös bussilastillinen Erasmus-opiskelijoita, joiden kanssa paikalliset kuuluivat keskustelevan sujuvasti kieliä lennosta vaihtaen.
Hiljaisuuden etsijätkään eivät voi olla havaitsematta seudun monikielisyyttä, sillä eri kielet ovat näkyvissä niin tienviitoissa, mainoksissa kuin saamelaismuseo Siidan opaskylteissä. Olimme itse vaikuttuneita, kun saavuimme vastaremontoidun Inarin koulun pihanmaalle. Keväisessä auringonvalossa komeili koulun nimi neljällä eri kielellä: sekä kolmella saamenkielellä että suomeksi. Opettajien kanssa järjestämässämme työpajassa kuulimme, että koulussa opetetaan kaikilla näillä kielillä ja lisäksi opiskellaan useita vieraita kieliä. Koulutyössä riittää haasteita, koska pienten ja uhanalaisten kielten opetukseen ei ole aina helppoa löytää valmiita materiaaleja ja pienissä opetusryhmissä on eri-ikäisiä oppilaita. Tässä tilanteessa opettajat ovat löytäneet uusia ratkaisuja ja yhteistyömalleja: esimerkiksi kuvaamataidon ja käsityön tunneilla toimitaan kolmella eri kielellä.
Inari on monien kielten, kulttuurien ja ihmisten kohtaamispaikka, joka haastaa pohtimaan luutuneita ajatuksia yksikielisyydestä. Yhden kielen käyttö ei ole toiselta pois, vaan eri kielet voivat elää luontevasti rinnakkain, niin koulun, turismin kuin arkielämän kielenkäyttötilanteissa.