Suurin osa työstä, melkein kaikki koulutus ja iso osa vapaa-ajasta on kielen varassa: puhumme, luemme, kirjoitamme – jos ei muuta, niin tekstareita. Kielen tärkeää asemaa elämässä tulee vain harvoin ajatelleeksi, sillä äidinkieltä käytämme sitä juuri ajattelematta ja muita kieliä eivät kaikki ihan joka päivä tarvitse tai huomaa, vaikka ympärillämme on koko ajan iso joukko kieliä. Jos et usko, kurkista ruokakaappisi pakkauksia!
Kieli keskellä kaikkea -seminaari keskiviikkona 9.2.2011 pyrki ennen kaikkea tekemään kieltä näkyväksi ja osoittamaan sen monipuolista läsnäoloa kaikkialla. Ympäristön monikielisyys ja monimediaisuus, työelämän kieli, kielikoulutuspolittiikka ja kielenoppiminen olivat keskeisiä teemoja. Kävi ilmi, että laajalta jyväskyläläisten kieli-ihmisten joukolta löytyy tutkimustietoa, kokemusta ja näkemystä niin kansalliseen kuin kansainväliseenkin käyttöön. Suomen kielenkään tulevaisuutta ei enää tarvitse tarkastella yksinomaan helsinkiläisten tutkijoiden näkökulmasta, kuten vuoden 2009 kielipoliittisessa ohjelmassa. Niin opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedeosaston johtaja Anita Lehikoinen kuin opetusministeri Henna Virkkunenkin kehottivatkin puheissaan meitä ottamaan osaa myös suomalaisen koulutusosaamisen vientiponnisteluihin ja ennen kaikkea pitämään suurempaa ääntä tutkimustuloksistamme erityisesti nyt kun pian aletaan laatia seuraavaa hallitusohjelmaa ja kansallista kielistrategiaa.
Kielen näkeminen kaikille kuuluvana ja jatkuvasti muuttuvana ja elävänä osana elämää oli seminaarin sanoma. Koulu tuottaa edelleen kapeaa ja normitettua näkemystä kielestä eivätkä koulun ja oppilaiden kielimaailmat kohtaa. Iso este muutoksen tiellä on ylioppilastutkinto. Ellei sen antama viesti kielestä muutu, ei koulukaan voi muuttua. Siinä yksi tavoite kielistrategialle.