Kielen moninaisuus ja kielten valta puhututtivat Kielikampusseminaarissa

Kirjoittanut: Emilia Rajala

Järjestyksessään 10. Kielikampusseminaari järjestettiin 26.4. teemalla kielen moninaisuus ja kielten valta. Seminaari sisälsi avauspuheenvuoron rehtori Marja-Leena Laaksolta, kutsuttuja puheenvuoroja sekä työpajoja. Avauspuheenvuorossaan rehtori Marja-Leena Laakso nosti esille Kielikampuksen merkityksen kielten toimijoiden yhteen tuojana ja yliopistomme profiloitumisessa kielten opettamiseen ja tutkimiseen.

Rehtori Marja-Leena Laakso pitämässä avauspuheenvuoroa
Rehtori Marja-Leena Laakson avauspuheenvuoro

Avauksen jälkeen oli kutsuttuja puheenvuoroja, joissa käsiteltiin monikielisyyttä dialogisesti eri näkökulmista. Peppi Taalas aloitti tämän osion puheenvuorollaan "Oikea-aikaisuutta ja merkityksellisyyttä monikielisesti". Taalas avasi Movin UVK-opintojen taustoja ja herätteli yleisöä pohtimaan kieltenopetusta laajempana ilmiönä. Katharina Ruuska jatkoi teemaa pohtimalla strategisen yksikielisyyden merkitystä kieltenoppimiselle. Ruuska toi myös esiin kielenkäyttötilanteiden epämukavuusalueen, jolle kaikki vuorovaikutustilanteiden osapuolet joutuvat ja joka on tärkeä osa kieltenoppimista. Kolmas puheenvuoro oli Mia Haloselta otsikolla "Miksi on kieli?". Puheenvuorossaan Halonen toi esiin sen, kuinka usein kielestä puhutaan omana entiteettinään, joka tekee asioita: sulkee pois, kehittyy, kasvaa jne. Ja samalla kielenkäyttäjät unohtuvat pois näistä diskursseista. Lopuksi Polina Vorobeva tutki puheenvuorossaan kuka saa perheissä päättää niissä käytetyistä kielistä. Aineistona oli kaksi venäjää lapselleen puhuvaa yksinhuoltajaa, ja haastatteluissa tuli ilmi, että kielipäätöksiin vaikuttavat myös koulutus ja yhteiskunta. Puheenvuorojen pohjalta yleisö kävi vilkasta keskustelua puhujien kanssa.

Seminaarissa oli ensimmäistä kertaa suomalainen viittomakieli suuresti esillä, sillä yksi työpaja pidettiin kokonaisuudessaan viittomakieleksi ja tulkattiin suomeksi. Työpajan ensimmäisessä osassa käsiteltiin monikielisiä oppimisympäristöjä Valteri-koulun erityisopettajan Jaana Keski-Levijoen ja kouluttajan Irja Seilolan alustuksella kaksikielisestä ja viittomakielisestä samanaikaisopetuksesta sekä Ulla Sivusen (JYU/OKL) väitöstutkimusta, jonka aiheena on viittomakieltä käyttävien kuulovammaisten nuorten mediankäyttö, heidän monikielisyytensä ja toimijuutensa digitaalisissa ympäristöissä. Työpajan toisessa osiossa oli projektitutkijan Juhana Salosen alustus “Kielikoulutus viittomakielisten silmin, joka käsitteli viittomakielisten kokemia epäkohtia koulutuspolulla, sekä psykiatrin Sisko-Margit Syväojan alustus kuurojen lasten ja nuorten hyvinvoinnista psykiatrian näkökulmasta. Työpaja striimattiin myös Instagramissa C.O. Malm-keskuksen tilille, ja tallennetta oli katsottu toukokuussa lähes 200 kertaa. Työpaja herätti keskustelua ja osallistujien kesken todettiin, että jatkossa tarvitaan entistä enemmän vastaavaa avointa keskustelua ja eri aloja kokoavaa, monitieteisempää yhteistyötä.

Seminaarin toinen työpaja käsitteli Lukupesä-hanketta, ja lukutaito-opetuksen uusia menetelmiä kouluihin. Lukupesä-hanketta olivat esittelemässä Jyväskylän yliopiston opettajaopiskelijat sekä Tikan koulun opettaja. Työpajassa osallistujat pääsivät kokeilemaan itse sanataiteen tekemistä luomalla runoja valmiiksi leikatuista sanoista. Yksi teos löysi tiensä Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen kahvihuoneen jääkaapin oveen.

IMG-20230612-WA0000.jpg
Kielikampusseminaarissa tehty sanataideteos

Kolmas työpaja käsitteli monikielisiä oppimisympäristöjä yliopisto-opetuksessa uuden FORTHEM Multilingualism in School and Higher Education -labiin järjestetyn kurssin sekä kielimaisematutkimuksen kautta. Työpajassa tutkittiin kurssimateriaaleja, opiskelijoiden kurssitöitä ja opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta monikielisessä ympäristössä. Osallistujat pohtivat pienryhmissä näiden monikielisten oppimisympäristöjen vahvuuksia ja haasteita sekä jakoivat innokkaasti omia kokemuksiaan kurssitöiden innoittamana.

Yhteenvetona Kielikampusseminaari herätti jälleen pohtimaan monikielisyyden merkitystä ja roolia sekä omassa elämässämme ja ympäristössämme. Tapahtuma toimi muistutuksena siitä, että kielet eivät ole pelkästään viestinnän välineitä, vaan portteja eri kulttuureihin ymmärtämisen ja yhteyden luomisen kautta. Juhliessamme ja vaalimalla monikielisyyttä voimme todella murtaa esteitä ja rakentaa siltoja. Nähdään taas ensi vuoden Kielikampusseminaarissa!