Uusia tuulia IKI-hankkeen ansiosta

Pääsimme toimimaan varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin kuuluvassa asiantuntijaharjoittelussa IKI-hankkeessa keväällä 2020. Loimme hankkeelle muun muassa uutta sisältöä, tutustuimme uusiin ihmisiin sekä pääsimme harjoittelemaan erilaisia toiminta- ja kirjoittamistapoja uudenlaisessa toimintaympäristössä. Ennen harjoitteluamme emme olleet esimerkiksi lainkaan kirjoittaneet blogitekstejä, joten niiden kirjoittaminen oli hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten! Ehkä tulevaisuudessamme intoudumme hyödyntämään taitojamme blogitekstien muodossa esimerkiksi päiväkodin lapsiryhmässä kirjoittamalla sekä dokumentoimalla toimintaa lasten vanhempien luettavaksi. Koko harjoittelumme ajan koimme hyvin tärkeänä sen, että saimme pitää harjoittelun nimenomaan harjoitteluna eikä meiltä vaadittu mahdottomuuksia. Saimme harjoitella taitojamme monipuolisesti hankkeen eri osa-alueilla ja hyvän palautteen ansiosta pystyimme kehittymään harjoittelijoina sekä samalla varhaiskasvatuksen asiantuntijoina. 

Harjoittelu oli yleisesti itsenäistä työskentelyä, mistä syystä opimme mielestämme ottamaan vastuuta omista työtehtävistä sekä luomaan omia aikatauluja tehtävien tekemiseen. Harjoittelu eteni meidän kohdallamme tämän ansiosta hyvin koronaviruksesta huolimatta. Etätapahtumat ja etäkokoukset antoivat meille lisää uusia toimintatapoja ja vinkkejä siihen, kuinka omaa toimintaa voi kehittää tarvittaessa. Erilaisissa etätapahtumissa oli upea nähdä, kuinka alan ammattilaiset olivat keksineet monipuolisesti eri tapoja jakaa tietämystään ja kokemuksiaan toisille, vaikka yleisö ei ollutkaan fyysisesti läsnä. Tämä antoi toivoa tulevaan, sillä yhteisiä etätilaisuuksia voi jatkossakin järjestää, kaikki toimii silti yhtä hyvin!

Hankkeessa työskentelyssä korostui hyvin paljon yhteistyön merkitys jokaisessa asiassa. Vaikka hankkeeseen voidaan osallistua yksin, kaikilla osallistujilla on kuitenkin mahdollisuus yhdessä tekemiseen sekä kokemusten ja ideoiden jakamiseen. Monilla kokeneilla työntekijöillä on paljon kokemusta ja osaamista kielikasvatukseen liittyen, eikä ole keneltäkään pois, mikäli hyviä käytänteitä jaetaan muiden ihmisten kanssa. Samanlainen yhteistyön merkitys näyttäytyi lisäksi hankkeen taustalla harjoittelijoina työskennellessä. Ketään työntekijää tai harjoittelijaa ei jätetä yksin, vaan kaikille luodaan mahdollisuus yhteistyöhön. Tällä tavoin myös ymmärrys kehittämishankkeessa työskentelystä laajeni. Yhteistyön avulla sai monipuolisesti kokemuksia, kuinka tiimityötä tehdään, ja lisää ymmärrystä siihen, kuinka paljon erilaisia mahdollisuuksia yhteistyö mahdollistaa. Varsinkin nämä seikat antoivat paljon näkökulmia hanketyöskentelyyn, ja on selvää, että yhteistyössä on voimaa! 

Hankkeessa mukanaolo mahdollisti lukuisia uusia vinkkejä ja ideoita kielikasvatukseen sekä auttoi selkeyttämään omia ajatuksia siitä, kuinka kielten oppimista voidaan laajasti tukea. Ilman hankkeeseen osallistumista omat näkökulmat olisivat paljon suppeammat, eikä yhtä suurta intoa tulevaan välttämättä edes olisi. Hankkeen äärettömän tärkeä ja moninainen teema tuo todennäköisesti jokaiselle osallistujalle jotain uutta, tai ainakin haastaa pohtimaan omaa toimintaa. 

Tuomo Heiskanen ja Julia Kemppinen

Varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat, Jyväskylän yliopisto