Mistä puhumme kun puhumme innovatiivisesta kielikasvatuksesta?

Innovaatio sanana tarkoittaa usein jotain uutta ja mullistavaa, joka muuttaa yhteisön tai jopa yhteiskunnan toimintatapoja käänteentekevästi. Innovaatio voi olla myös yksilön käytössä oleva toimintatapa tai esine, joka on hänelle itselleen jotain uutta. Voidaan ajatella, että innovaatioita on eri tasoilla tai ne ovat erikokoisia. Isot innovaatiot, kuten jokin uusi koulutusteknologinen laite, voivat olla koko yhteiskunnan mittakaavassa ainutlaatuisia keksintöjä. Pienet innovaatiot, kuten opettajan kehittämä käytänne sen sijaan, ovat opettajan omassa ympäristössä ainutkertaisia, mikä ei kuitenkaan tee niistä yhtään vähempiarvoisia. Päinvastoin! Pienillä innovaatioilla on suurin merkitys siinä, miten toiminnasta muokataan ja on muokattu sopivampaa oppilaille ja opetusryhmille. Opettaja on voinut ideoida uuden käytänteen vanhan pohjalta tai käyttänyt muuten luovuuttaan hyväksi toiminnan suunnittelussa.

Nämä pienet innovaatiot ovat suuressa merkityksessä, kun pohditaan suomalaisen kielikasvatuksen vahvoja puolia. Kielikasvattajat innovoivat ja luovat uutta jatkuvasti ja tekevät päätöksiä siitä, mikä toimii tai ei toimi heidän opetuksessaan ja heidän opetusryhmässään. Kielikasvattajien innovaatiot ovatkin luonteeltaan dynaamisia: eri lapsi- ja opetusryhmissä eri asiat voivat olla innovatiivisia. Yhden ryhmän kanssa opettaja on voinut käyttää tiettyä menetelmää pidempään, kun taas toisen ryhmän kanssa sama menetelmä voi olla täysin uusi, ehkä jopa innovatiivinen. Innovatiiviset käytänteet saattavat olla myös erilaisia eri puolella Suomea.

IKI-hankkeessa olemme halunneet tehdä näkyväksi kaiken sen kehittämistyön, jota kielikasvattajat tekevät jokapäiväisessä työssään. Hankkeessa on kartoitettu olemassa olevia kielikasvatuksen hyviä käytänteitä havainnoimalla ja haastattelemalla kielikasvattajia varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta. Näitä hyviä käytänteitä on kirjattu innovaatiokuvausten muotoon ja niistä on jaettu jo ensimmäisiä kuvauspaketteja, joiden avulla kielikasvattajat voivat löytää uusia tapoja ja ideoita oman toimintansa toteuttamiseen. IKI:ssä innovaatiot nähdään subjektiivisina, kielikasvattajien itse määritteleminä, heitä hyödyttävinä työkaluina tai keinoina kielikasvatuksessa. Hankkeessa ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, kuinka innovaatioista tulee pysyviä, onnistuneita käytänteitä, jotka ruokkivat kielikasvattajien luovuutta ja innovatiivisuutta heidän työnsä arjessa.

Uudet tai innovatiiviset käytänteet eivät kuitenkaan automaattisesti ole tae onnistuneesta kielikasvatuksesta. Niiden toteuttamiseen tarvitaan usein oikeat olosuhteet, ripaus uskallusta ja tietenkin kielikasvattajan asiantuntijuutta soveltaa ja muokata käytänteestä tai toimintamallista itselleen ja opetusryhmälleen toimiva. Kaikista innovatiivisista käytänteistä ei myöskään jää kielikasvatukseen pysyviä toimintamalleja, mutta ainoastaan kokeilemalla ja testaamalla löytyvät ne itselleen toimivimmat keinot olla innovatiivinen. Useimmiten innovaatiot ovat tänä päivänä ennemminkin jonkun käytänteen tai toimintamallin uusia versioita, kuin täysin uusia keksintöjä.

Kielikasvatuksen innovaatio voikin siis olla esimerkiksi jokin innovatiivinen tapa tai keino opettaa, mutta se voi myös olla kielikasvattajan innovatiivista suhtautumista muutokseen ja kehittämiseen. Jokainen kielikasvattaja voikin olla innovatiivinen omalla tavallaan ja innovatiivisuus voi myöskin olla kausittaista tai jaksottaista, joten sen ei tarvitse, eikä se aina voikaan olla osa jokapäiväistä toimintaa. Erään hankkeessa haastatellun opettajan sanoin:

”No innovaatiosta tulee ylipäätänsä tietysti aina mieleen niinku jotain uutta just mut tota – niin no semmoset asiat, tehtävät, harjotukset, missä tulee ehkä semmonen joku, ei sen tarvi välttis tietysti ihan niinku uutta-uutta olla, mutta jotenki semmonen oivallus, että hei, että näinkin tämän voi tehdä. Ehkä mä jotenkin niin sen summaisin yhteen.”

Oivaltavia hetkiä uuden kehittämisen ja vanhan soveltamisen kanssa!

Kirjoittaja Tea Kangasvieri toimii IKI-hankkeen koordinaattorina Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella.