Laulaen yli kielimuurien: Arkea Edsevön kieliparikoulussa

Tässä blogikirjoituksessa kurkistamme kieliparikoulujen arkeen ruotsinkielisessä Edsevö skolassa ja suomenkielisessä Edsevön koulussa. Piipahdamme myös koulujen kanssa samassa rakennuksessa toimivaan kaksikieliseen Tummeliten / Peukaloinen-päiväkotiin. Kieliparikouluista voit lukea lisää edellisestä julkaisustamme.

Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Pedersören kunnassa sijaitsevat alakoulut ovat jakaneet koulurakennuksen jo vuodesta 1982. Lisäksi rakennuksessa toimii kaksikielinen päiväkotiryhmä. Koulutilat on alusta lähtien suunniteltu kahden koulun tarpeisiin, mutta vuosien saatossa pitkäjänteinen yhteistyö on rakentunut kaksikieliseksi arjeksi, jota koulussa kutsutaan nimellä Edsevön-malli. Mallin tavoitteina ovat luonteva kaksikielisyys ja suvaitsevaisuus, jotka näkyvät kaikessa koulun toiminnassa. Tavanomaisista kieliparikouluista poiketen yhteistyötä tehdään myös oppiaineiden sisällä: etenkin taito- ja taideaineiden opetusryhmät ovat kaksikielisiä ja opettajaresursseja käytetään yli koulurajojen. Pedersören kunta on vahvasti ruotsinkielinen; lähes 90 prosenttia asukkaista on ilmoittanut äidinkielekseen ruotsin.

Vierailimme Edsevössä edellisen kerran loka-marraskuun taitteessa 2019. Tuolloin seurasimme kiinnostuneina kouluarkea kahden koulupäivän ajan ja toivoimme palaavamme kouluun vielä seuraavan kevään aikana. Pandemiatilanteen vuoksi uutta vierailua saadaan toistaiseksi odottaa, mutta palasimme hetkeksi kenttämuistiinpanoihimme, joiden kautta pääsette tutustumaan Edsevön-mallin mukaiseen kouluarkeen. Tammikuussa 2021 koulujen rehtorit kertoivat, että koronatilanne on verottanut myös yhteistyötä ja eri luokkien oppilaat joudutaan tällä hetkellä pitämään toisistaan erillään. Toivotaan, että Edsevössä päästään palaamaan normaaliin, kaksikieliseen arkeen mahdollisimman pian.

Päivä käyntiin kielilenkillä

Ensimmäinen vierailupäivämme alkaa kielilenkillä raikkaassa syys aamussa. Koulut ovat järjestäneet kielilenkkejä (språklänk) syksystä 2019 alkaen. Mekin lähdimme mukaan: Tamás suomenkielisen koulun ja Tuuli ruotsinkielisen koulun seurassa. Kielilenkin idea on, että suomen- ja ruotsinkieliset koulut kiertävät pururataa vastakkaisiin suuntiin ja tervehtivät vastaantulevia oppilaita näiden koulun kielellä, eli esimerkiksi suomenkielisen koulun oppilaat sanovat godmorgon ja ruotsinkielisen koulun väki vastaa hyvää huomenta. Lenkin aikana avautuu luonteva tilaisuus keskustella koulujen luonnonläheisyydestä. Suomenkielisen koulun rehtorin Mika Järvisen mukaan koulujen tavoitteena on opettaa lapsia nauttimaan luonnosta. Välitunneilla koulun pihan viereistä metsää on haastava valvoa, mutta se ei ole liian paha hinta monipuolisesta pihasta. Hänen mukaansa liian tiukat rajat ja säännöt itsessään eivät auta lasta vastuullisuuteen kasvamisessa. Kieliteema on yhdistetty aamulenkkeihin hiljattain, arvo on ennen kaikkea kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Tuuli kiertää sijaisena olleen entisen rehtorin kanssa. Kävellessä keskustellaan kaksikielisistä kouluympäristöistä. Entinen rehtori kertoo pahastuneensa, kun radiohaastattelussa tutkija oli kritisoinut kaksikielisiä kouluympäristöjä kielenosaamisen näkökulmasta. Hän on vakuuttunut siitä, että Edsevön koulujen oppilailla on paremmat kielelliset ja sosiaaliset valmiudet jatkaa opintojaan monenlaisissa ympäristöissä.

Samalla tontilla sijaitsevan päiväkodin pihan ohi mennessä tervehditään päiväkodin väkeä. He ovat muuttaneet koulurakennuksen pohjakerrokseen vain muutama viikko ennen vierailuamme. Piipahdamme seuraamaan päiväkodin toimintaa. Aamuhetkessä lapset istuvat penkeillä. Jokainen saa vuorollaan käydä poimimassa opettajan pitelemästä laulupussista eläimen, jonka mukaan lauletaan aiheeseen liittyvä suomen- tai ruotsinkielinen laulu. Ensin lauletaan Hoppe, hoppe hare, sen jälkeen Kolme varista, sitten Ankorna jne. Jokaiseen lauluun liittyy pieni leikki; vähän suujumppaa, lite mungymnastik! Pyydystetään kuvitteellista kärpästä kielellä. Toisinaan opettaja ottaa puheeksi laulun kielen; nu var det här en finsk sång. Jakaudutaan kahteen pöytään tekemään tehtäviä. Opettaja esittelee meille lasten kotikielet. Ryhmässä on lapsia, jotka ennestään osaavat vain suomea tai ruotsia sekä lisäksi kaksikielisiä lapsia. Vaikuttaa siltä, että jokaiselle lapselle puhutaan johdonmukaisesti kieltä, jonka käyttämisestä on sovittu kunkin lapsen kohdalla, vaikka lapsi itse käyttäisi muuta kieltä opettajalle puhuessaan. Opettaja kertoo kielivalinnan kytkeytyvän esimerkiksi siihen, mihin esikouluun lapsi on menossa. Hän jatkaa: – Tää lapsi on nyt mun haaste, koska hän on täysin kaksikielinen ja menossa ruotsinkieliseen eskariin. Tämä on mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten koulujärjestelmämme ei välttämättä tunnista lapsen kaksikielisyyttä itsestään selvänä resurssina.

Kahdella kielellä liikuntasalissa ja ruokalassa

1.-2.-luokkalaisten yhteisellä liikuntatunnilla oppilaat ovat molemmista kouluista ja molempien opettajatkin ovat läsnä. Vetovastuussa on siis kaksi opettajaa, jotka käyttävät ensisijaisesti oman koulunsa kieltä. Tyypillinen kaava näyttää olevan, että sama ohje annetaan sekä suomeksi että ruotsiksi kunkin opettajan toimesta. Tällä kertaa paikalla on 26 oppilasta. Suomenkielisen luokan opettaja kertoo ohjeet ja kehottaa suomeksi myös erästä ruotsinkielisen luokan oppilasta kuuntelemaan. – Vad?, tämä kysyy ja höristää korvaa kädellään. Ohjeet toistetaan sekä suomeksi että ruotsiksi, opettajat pysyvät kielirooleissaan. Monesti ruotsinkielisen luokan opettaja pyytää oppilaita kertomaan suomenkieliset ohjeet ruotsiksi sen sijaan, että itse vain toistaisi ne toisella kielellä. Pallopeli käynnistyy ja oppilaat juoksevat salissa, neljä palloa pelissä. Pilli soi, ohjeet vaihtuvat, tällä kertaa ne kerrotaan vain suomeksi. Oppilaat ovat hengästyneitä. Lopuksi oppilaita pyydetään istumaan mustalle viivalle riviin, kasvot salin etuosaan päin. Suomeksi kerrotaan, että seuraava leikki on polttopallo, mistä oppilaat innostuvat kovasti. – Vad är det på svenska?, kysyy ruotsinkielisen luokan opettaja. Ohjeissa vuorottelevat suomi ja ruotsi, mutta opettajat pysyvät edelleen rooleissaan. Lopuksi pelin tulos, eli eri joukkueisiin ”poltetut” oppilaat, lasketaan yhdessä sekä suomeksi että ruotsiksi. Seuraavan pelin ohjeistaa ruotsinkielisen luokan opettaja ja suomenkielisen luokan opettaja varmistaa ohjeessa mainitun lattiaviivan väriä kysymällä oppilailta onko ohje ymmärretty. Oppilaat tuntuvat orientoituvan ensisijaisesti omaan opettajaan ja kääntyvän tämän puoleen kysymyksissä ja muissa kommenteissa. Viimeinen peli päättyy tasan, ja tulosta hurrataan yhdessä. Mietitään ruotsinkielisen opettajan johdolla, mikä on oavgjord match suomeksi ja tullaan siihen tulokseen, että tasapeli on oikea vastaus.

Jumpan jälkeen maistuu lounas. Ruokalistat on kiinnitetty ruokalan seinälle rinnakkain sekä suomeksi että ruotsiksi. Viikon ruokailuteemana on sadut ja tarjolla on saduista inspiroitunutta ruokaa; tänään vuorossa Saariston lasten palapaisti. Joka päivä ruokasalissa luetaan lyhyt satu, joka liittyy päivän ruokaan. Koulussa on kaksi ruokailutilaa. Tänään toisessa niistä ruotsinkielinen opettaja lukee ruokailun aluksi tarinan Astrid Lindgrenin kirjasta Vi på Saltkråkan eli Saariston lapset. Kaikissa pöydissä istuu oppilaita molemmista kouluista, oppilailla on vakiopaikat. Ruokailu lopetetaan yhdessä kiittämällä seisten ruuasta molemmilla kielillä. Yksi pöydistä on siivousvuorossa. Ruokailun aikana Tamás keskustelee yhden suomenkielisen koulun opettajan kanssa oppilaiden monista kotikielistä. Käy ilmi, että samassa pöydässä lasten kotikieliä ovat mm. saksa, tsekki, ja espanja. Pedersören kunnan opetussuunnitelman mukaan “maahanmuuttajataustaisille oppilaille pyritään tarjoamaan oman äidinkielen opetusta”, mutta opettajan mukaan oman äidinkielen opetuksen järjestäminen on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi.

Ruokailun jälkeen on välitunti koulupihalla. Pihalla oppilaat vaikuttavat oleskelevan pääosin omissa kieli- ja ikäryhmissään. Suomenkielisessä jalkapallopelissä kuullaan kuitenkin kahden oppilaan puhuvan ruotsia. Ruotsinkielisen koulun rehtori Hanna Molander kertoo, että pihalla on aina yksi aikuinen molemmista kouluista. Hänen mukaansa oppilaat lähestyvät aikuisia ongelmatilanteessa kouluun katsomatta, paitsi jos pihalla sattuu olemaan juuri oma luokanopettaja.

Edsevön-malli kiinnostaa

Vierailumme aikana kouluissa on muitakin vieraita, sillä Edsevön-malli kiinnostaa monia. Menemme yhdessä Raaseporista saapuneiden vieraiden kanssa musiikkiluokkaan, jossa koulujen yhteiskuoro esittää ensin kaksi kappaletta englanniksi. Edsevössä ollaan kaksikielisestä kuorosta ylpeitä, eikä suotta. Suomenkielisen koulun rehtori Mika Järvinen pyytää suomeksi kaikkia Edsevö skolan ja Edsevön koulun oppilaita nostamaan kätensä vuorotellen, jotta nähtäisiin miten eri koulujen oppilaat ovat kuoroasetelmassa toistensa lomassa. Kuorossa kielirajat hälvenevät entisestään, sillä täällä merkitsevät äänialat ja stemmalaulu. Toinen kuoron ohjaamisesta vastaava opettaja, ruotsinkielisen koulun rehtori Hanna Molander kertoo lisää kuoron toiminnasta vierailijoille. Panemme merkille, että musiikkiluokan seinillä on kuvataidejulisteita sekä oppilaiden tekemiä seinälehtiä kuuluisista suomenruotsalaisista säveltäjistä tai kapellimestareista. Hyllyissä on enimmäkseen suomenkielisiä laulukirjoja.

Suomea leikin kautta

Kerran viikossa eräs suomenkielisen koulun opettajista opettaa ruotsinkielisen koulun 1.-2.- ja 3.-4.-luokille lekfinskaa. Tunneilla opetellaan suomea leikkimällä ja pelaamalla ennen varsinaisen suomen kielen opetuksen alkamista. Tunnin alussa opettaja esittelee meille oppilaiden kielitaustoja ja kertoo lasten olevan ruotsinkielisiä yhtä kaksikielistä oppilasta lukuunottamatta: – Mutta muutkin osaa jo aika paljon suomea!

Tunti aloitetaan tutustumisleikillä, jossa kukin kertoo vuorollaan nimensä ja ikänsä. Opettaja auttaa, jos on vaikeuksia. Sen jälkeen muistellaan kuukausien nimiä ja tämän päivän päivämäärä. Istutaan lattialle lukupiiriin, päivän kirja kertoo maatilan eläimistä. Jokainen oppilaista saa lukea vuorollaan, turvallisessa ympäristössä vapaaehtoisia riittää. Opettaja ei korjaa lasten lukemista, kyselee kysymyksiä tarinassa esiintyvistä sanoista ja auttaa eleillä ymmärtämään tarinan sisältöä. – Oi kun te luette kauniisti, opettaja kommentoi. Matkitaan yhdessä maatilan eläinten ääniä.

Opettaja jakaa oppilaat ryhmiin kahdella lorulla; maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista / auto ajoi kilparataa, mittari näytti kahta sataa. Syntyy kolme ryhmää, joissa pelataan noppapeliä. Noppa on kevyt, jalkapallon kokoinen kuutio, jonka jokaisella sivulla on värillinen kuva. Noppaa heitetään ja kerrotaan suomeksi, mitä jää näkyviin; esim. sininen auto, vihreä talo. Lapset keskustelevat pelin lomassa keskenään ensisijaisesti ruotsiksi. Lopuksi pelataan samoissa ryhmissä vielä muita pelejä; suomenkielistä Candyland-lautapeliä, suomenkielisiä eläinsanoja ja kuvia yhdistelevää palapeliä ja peliä, jossa harjoitellaan värejä ja numeroita syöttämällä possulle hampurilaisia.

Opettaja kertoo puhuvansa oppilaille vain suomea. Oppilaat tulkkaavat joskus opettajan puhetta luokkakavereilleen, koska näiden käsityksen mukaan ”ope ei osaa ruotsia”. Opettaja kokee, että kollegat ruotsinkielisen koulun puolella arvostavat tämän pitämiä lekfinska-tunteja. Eka- ja tokaluokkalaisten kanssa sisällöt ovat periaatteessa samoja, mutta tekemisessä lukemisella on vähemmän painoarvoa.

Arkista neuvottelua kielipolitiikasta

Teknisen työn opetus on järjestetty molempien koulujen oppilaista koostuville ryhmille. Koulupäivän päätteeksi nikkaroidaan pöytäkalentereita 3-4.-luokkalaisten kanssa. Kalentereihin tulee puupalikoista käänneltävät kuukaudet ja päivämäärät. Kalentereita tehdään monella kielellä, mutta malli on tällä kertaa suomenkielinen. Ryhmässä on tänään kymmenen oppilasta. Suomenkielinen opettaja pitäytyy suomen kielessä, mutta varmistaa, että oppilaat ymmärtävät annetut ohjeet. Tunnin jälkeen opettaja kertoo, että kielipolitiikan muodostuminen (jokainen voi puhua oman koulunsa kieltä, opettaja puhuu harvoin ruotsia) on vaatinut neuvottelua. Kieli tulee puheeksi tunnin aikana useissa keskusteluissa oppilaiden kesken; vad är tammikuu på svenska? Pöytäkeskusteluissa nousevat esiin myös oppilaiden useat kotikielet suomen ja ruotsin lisäksi.

Toisena vierailupäivänä palataan vielä päiväkotiin. Istutaan ringissä ja luetaan suomenkielistä Puppe-kirjaa. Opettaja lukee sivun ensin suomeksi ja kääntää sen sitten ruotsiksi. Lapset avaavat vuorotellen kirjan kuvaluukkuja. Opettaja keskustelee lasten kanssa kirjasta molemmilla kielillä ja muutenkin ohjeistaa toimintaa peräkkäin ruotsiksi ja suomeksi. Vierailumme aikana ehdimme myös keskustella henkilökunnan kanssa päiväkodin kielipolitiikasta ja -valinnoista. Yksi opettajista kertoo, että hän puhuu kaikille kaksikielisille lapsille vain suomea, koska on äidinkieleltään henkilökunnan ainut suomenkielinen. Yksi aikuinen käyttää yhden lapsen kanssa yleensä samaa kieltä, mutta kielivalinta vaihtelee lapsikohtaisesti. Osa lapsista tarvitsee tukea jompaankumpaan kieleen esikouluun mennessään. Erään opettajan mukaan kyse ei siinä mielessä ole kielikylpypäiväkodista, että periaate yhdestä kielestä ja yhdestä aikuisesta ei täällä ole ehdoton. Hän pitää tilannekohtaista neuvottelua kielivalinnasta pienten lasten tapauksessa myös turvallisuuskysymyksenä.

Päiväkodin väen kanssa keskustellessa esiin nousee myös yleisempiä pedagogisia kysymyksiä. Päiväkoti on muuttanut alkusyksystä läheisestä rakennuksesta koulun alakertaan ja eräs opettajista on ilahtunut erityisesti siitä, että uudessa talossa ollaan enemmän tekemisissä koulun väen kanssa, jolloin pienten ja vanhempien oppilaiden sekä sisarusten välillä on enemmän kohtaamisia. Teini-ikäiset pehmenevät pikkulasten seurassa. Opettajan mielestä on tärkeää, että lapset oppivat päiväkodissa kaksikielisiksi. Tämä tavoite palvelee koulun ja päiväkodin lapsia myös myöhemmässä elämässä: Pedersöressä saattaa pärjätä koko elämänsä pelkällä ruotsilla, mutta jo vähän pidemmälle, Vaasaan tai Kokkolaan, lähtiessä on osattava myös suomea. Opettaja muistuttaa vielä tavoitteesta, johon kiteytyy myös Edsevön koulun ja Edsevö skolan kielipoliittinen kasvatusmalli: – Ennen kaikkea on kuitenkin tärkeää, että lapset oppivat, että olemme kaikki samanlaisia. Koulun arkea seuratessa onkin helppo uskoa, että Edsevön-mallin kaltaisilla käytännöillä voidaan purkaa rinnakkaisen koulujärjestelmän vähemmän toivottuja kielellisiä ja sosiaalisia seurauksia. Vaikka laulaen, leikkien tai lenkkeillen.

Kirjoittajat:

Tuuli From (tutkijatohtori, Helsingin yliopisto) ja Tamás Péter Szabó (yliopistotutkija, dosentti, Jyväskylän yliopisto)

Tuuli From on tutkijatohtori Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, koulutuksen monikielisiä käytäntöjä tarkastelevassa DIDIA-hankkeessa (blogs.helsinki.fi/didiaproject/). Fromia kiinnostavat erityisesti kielipolitiikkaan, kielellisiin erontekoihin ja tilaan liittyvät kysymykset, joita hän lähestyy useimmiten etnografisin menetelmin.

Tamás Péter Szabó on monikielisyystutkimuksen yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa sekä kielimaisematutkimuksen dosentti saman yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Hän toimii kansainvälisen FORTHEM -hankkeen FORTHEM Labs -asiantuntijaverkostotoiminnan tieteellisenä johtajana. Tutkimuksessaan Szabó on eniten kiinnostunut monikielisten oppimisympäristöjen suunnittelu- ja käyttötavoista.

Vierailustamme ilmestyi juttuja paikallislehdissä:

Pirkko Högkulla: Edsevön mallista tulossa tutkittua tietoa. PS Pulssi, 1.11.2019, s. 7.

Jenny Björklund: Edsevö intresserar forskare. Österbottens Tidning, 2.11.2019, s. 4.