Kielivalintojen syitä ja seurauksia

Varhennetun kieltenopetuksen tuominen Perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin (POPS2014) vuoden 2020 alusta pyrki osaltaan laajentamaan Suomen kielivalikoimaa nykyisen suomi-ruotsi-englanti -kolmijaon lisäksi. Kuten Kristiina Skinnari IKI-hankkeen blogikirjoituksessa (https://www.ikihanke.fi/ajankohtaista/monikielisyys-varhennetussa-kieltenopiskelussa/) toteaa, uudistuksella toivottiin voivan vaikuttaa siihen, että monikielisyys nähtäisiin voimavarana ja pienten oppijoiden kielivalinnat tukisivat myös jatkossa Suomen tähänastista hyvää kieliosaamista. Riitta Pyykön (2017) raportissa kieltenopetuksen varhentamiseen liittyen suositellaan jonkun muun kuin englannin valintaa pakolliseksi A1-kieleksi, sillä englanti liittyy joka tapauksessa vahvasti oppijoiden elämään niin koulun kuin vapaa-ajankin kautta.

Monipuolinen kielten osaaminen onkin jo tällä hetkellä suuri etu työelämässä, ja tulevaisuudessa se voi olla joillakin aloilla jopa työpaikan saannin edellytys. Pelkällä englannilla ei pian enää ole etulyöntiasemaa, vaan erottuakseen edukseen tulisi työnhakijan osata myös yrityksen toiminnan kannalta kriittisiä kieliä ­­– olivatpa ne sitten espanjaa, venäjää tai vaikka kiinaa.

Kielivalintojen monipuolistumista pyrittiin ennakoimaan myös erilaisilla kielisuihkutteluhankkeilla, joissa jo esikouluikäisille tarjottiin maistiaisia eri kielistä ja näin heräteltiin innostusta myös vieraammalta kuulostavien kielten mahdolliseen opiskeluun. Kaikista hyvistä kokeiluista huolimatta valtaosa valinnoista päätyi kuitenkin englantiin, ruotsiin tai ruotsinkielisissä kouluissa suomen kieleen (finska).

Syitä englannin ylivaltaan kielivalinnoissa voidaan tässä vaiheessa vasta spekuloida, perusteellisten tutkimustulosten odottaessa ilmestymistään. Ehkä taloudellinen ajattelu siinä, että englantia joka tapauksessa tullaan piakkoin opiskelemaan, ohjaa huoltajia valitsemaan englannin suurimmalle osalle pieniä oppilaita. Taustalla voi olla myös ajatus siitä, että lapsen oppiminen sekoittuu, jos koulussa opiskellaan jotain aivan uutta kieltä, jota ei missään muualla oikein kuule. Mahdollisesti myös huoltajien omat ennakkokäsitykset suhteessa kieliin ohjaavat valintoja. Englanti koetaan lingua francana, maailmaa yhdistävänä yleiskielenä jolla selviämme niin matkustamisesta kuin käyttöohjeiden tulkitsemisestakin. On ymmärrettävää, että sen vahvaa osaamista arvostetaan. Suomessa on kuitenkin saavutettu tunnetusti vahvaa englannin osaamista jo aiemmallakin opetussuunnitelman mallilla, jossa lähes kaikki oppilaat aloittavat englannin opiskelun kolmannella luokalla. Tämän hyvän osaamisen saavuttamiseksi ei ole pidetty kriittisenä aikaistaa opetuksen alkua ensimmäiselle luokalle, oppimistulokset kun ovat olleet erinomaisia jo aiemminkin.

Lapset ovat luontaisesti uteliaita ja avoimia ottamaan vastaan myös muita kuin yleisimmin tarjolla olevia vaihtoehtoja. Huoltajat ovat kuitenkin niitä, jotka lopulta pienten oppilaiden kielivalinnat tekevät ja tämän tiedon valossa tulisikin pyrkiä avaamaan huoltajien ajatuksia monipuolisemmalle valikoimalle kieliä. Kielisuihkutus esikoulussa on erinomaista kielikasvatuksellista toimintaa, jolla tarjotaan lapsille positiivisia monikielisyyden kokemuksia tutussa ympäristössä. Minkälaista kielisuihkuttelua huoltajille voitaisiin tarjota, jotta he saisivat myös näitä positiivisia kielikokemuksia ja olisivat avoimia oman lapsensa kieltenopiskelun suhteen? Miten voisimme edistää monikielisyyden ajatusta valtakunnallisesti siten, että hiljalleen ensimmäisen luokan kielivalinnat alkaisivat vastata kielivarannon monipuolistumista tutkineen professori Pyykön (2017) työryhmän ehdotuksia?

Kirjoittaja: Paula Oksanen

Paula Oksanen toimii yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. Taustaltaan Oksanen on luokan- ja englanninopettaja. Hän on mukana toteuttamassa ja kehittämässä Jyväskylän yliopiston Juliet- ja KiMo-koulutuksia (Kielitietoisuutta ja monikielisyyttä tukeva pedagogiikka). Juliet-ohjelmassa luokanopettajakoulutuksen opiskelijat voivat erikoistua monipuolisesti peruskoulun alaluokkien englannin opetukseen. KiMo-koulutuksessa varhaiskasvatuksen opettajiksi, luokanopettajiksi sekä kielten aineenopettajiksi opiskelevat ylittävät koulutuksen raja-aitoja yhdessä kouluttautumalla kielitietoisiksi, monikielisyyttä tukeviksi opettajiksi ja kielikasvattajiksi.

Lisää Julietista: https://www.jyu.fi/edupsy/fi/laitokset/okl/opiskelu/sivuaineet/juliet

Lisää KiMosta: https://peda.net/jyu/okl/ainepeda/kimo/kkjmtk

POPS 2014 = Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla: http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf [noudettu 1.12.2020]

Pyykkö, R. 2017. Monikielisyys vahvuudeksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkaisuja 2017: 51. Saatavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160374/okm51.pdf [noudettu 1.12.2020]