Kieliparikoulu – heikosti tunnettu kielenoppimisen ympäristö?

Suomen medioissa ja kielikasvatuksen tutkimuksen kentällä on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti kansalliskielten asemasta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä (ks esim. From & Sahlström, 2019; Boyd & Palviainen, 2015). Yllättävän monille tuntuu edelleen tulevan yllätyksenä se, että Suomen perusopetuslaki velvoittaa järjestämään perusopetuksen erikseen molemmille kieliryhmille. Lain käytännön vaikutus kouluelämään on se, ettei Suomessa toistaiseksi ole sellaisia kaksikielisiä kouluja, joissa opetusta annettaisiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Kansalliskieliä ja koulua koskevassa keskustelussa ovat jossain määrin sekoittuneet myös kouluja koskevat nimitykset. Professori Marketta Sundman (2013) on kielikeskustelun yhteydessä määritellyt kaksikielisen koulun sellaiseksi oppilaitokseksi, jossa opetusta tarjotaan molemmilla kansalliskielillä, ja samoissa ryhmissä sekä suomen- että ruotsinkielisille oppilaille. Perinteistä kielikylpyopetusta ei siis tämän määritelmän mukaan lasketa kaksikieliseksi kouluksi, koska se pitää eri kieliryhmiin kuuluvat oppilaat erillään. Keskustelun lomassa käsitteiden kentälle on ilmestynyt myös uusi termi: kieliparikoulu.

Kieliparikoulut ovat yksikielisiä, hallinnollisesti erillisiä suomen- ja ruotsinkielisiä kouluja, jotka jakavat keskenään koulurakennuksen tai osia siitä. Järjestely on yleistynyt, kun kunnat ovat alkaneet keskittää oppilaitoksia ja muita sivistystoimen palveluita saman katon alle. Tällä hetkellä kieliparikouluja arvioidaan olevan Suomessa noin viisikymmentä. Tilan jakamisen tavat vaihtelevat tapauskohtaisesti; tavallisesti koulut jakavat esimerkiksi ruokalan, liikuntatilat, välituntipihan ja osan opetustiloista (Helakorpi ym. 2013). Monesti kieliparikoulut on suunniteltu niin, että kummallakin koululla on rakennuksessa selkeästi myös omat tilansa. Tilasuunnittelua voidaankin pitää myös kielipoliittisena välineenä, jolla voidaan pyrkiä vaikuttamaan kielenkäyttöön ja oppilaiden väliseen vuorovaikutukseen koulutiloissa (From, 2018; From & Sahlström, 2019). Tilat jakavilta kouluilta ei edellytetä pedagogista yhteistyötä ja niiden toimintakulttuureissa onkin huomattavia eroja. Osa kouluista tekee yhteistyötä ainoastaan tilan jakamiseen liittyvissä käytännöissä siinä missä toiset ovat kehittäneet yhteisen toimintakulttuurin, jossa oppilaitosten väliset rajat jopa hämärtyvät. Yhteistyötä saatetaan tehdä tiettyjen oppiaineiden parissa, luokkien tai opettajien välillä tai satunnaisten aktiviteettien muodossa. Kieliparikoulujen potentiaalia monikielisinä tiloina ja kielen oppimisen paikkoina onkin alettu paremmin tunnistaa.

Kieliparikoulujen potentiaalia monikielisinä tiloina ja kielen oppimisen paikkoina onkin alettu paremmin tunnistaa.

Tutkimus on tuottanut jonkin verran tietoa kieliparikoulujen arkisista käytännöistä. On todettu, että jaetulla kampuksella ei ollut juurikaan vaikutusta suomen- tai ruotsinkielisten lukio-opiskelijoiden kielenkäyttöön (Sahlström, From & Slotte-Lüttge, 2013). Yhteistyöhön liittyvät asenteet ovat yleensä neutraaleja tai positiivisia, mutta kiireisessä arjessa saatetaan myös pettyä niihin odotuksiin, joita yhteistyölle on asetettu (Helakorpi ym. 2013; Kajander ym. 2015; Szabó ym. 2018). Yhteisistä koulutiloista huolimatta oppilaiden sosiaaliset ja kielelliset tilat pysyvät monesti erillisinä ja lapset viihtyvät pääosin oman koulunsa oppilaiden parissa (From & Sahlström, 2019). Vaikuttaakin siltä, että kieliparikoulut ovat toistaiseksi ilmiö, jonka kielellistä ja sosiaalista potentiaalia ei vielä aivan osata tukea tai hyödyntää. Poikkeuksiakin on; seuraavassa blogitekstissä tutustummekin tarkemmin Pedersören kunnan Edsevö skolaan ja Edsevön kouluun, jossa koulujen välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet.

Tuuli From (väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto) ja Tamás Péter Szabó (yliopistotutkija, dosentti, Jyväskylän yliopisto)

Tuuli From on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hänen etnografinen tutkimuksensa tarkastelee kielipolitiikkaan, tilaan ja valtaan liittyviä kysymyksiä koulutuksessa.

Tamás Péter Szabó on monikielisyystutkimuksen yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa sekä kielimaisematutkimuksen dosentti saman yliopiston soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Hän toimii kansainvälisen FORTHEM -hankkeen FORTHEM Labs –asiantuntijaverkostotoiminnan tieteellisenä johtajana. Tutkimuksessaan Szabó on eniten kiinnostunut monikielisten oppimisympäristöjen suunnittelu- ja käyttötavoista.

Lähteet

Boyd, S. & Palviainen, Å. (2015). Building walls or bridges? A language ideological debate about bilingual schools in Finland. Teoksessa: M. Halonen, P. Ihalainen & T. Saarinen (toim.) Language policies in Finland and Sweden. Interdisciplinary and multi-sited comparisons. Bristol: Multilingual matters, 57–89.

From, T. (2018). Kielitietoisuutta koulutilassa: kielipolitiikka osana koulun käytänteitä Suomessa ja Ruotsissa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta : Kieliverkoston verkkolehti, 9(3). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2018/kielitietoisuutta-koulutilassa-kielipolitiikka-osana-koulun-kaytanteita-suomessa-ja-ruotsissa

From, T., & Sahlström, F. (2019). Rinnakkaisia tiloja: ruotsinkielinen koulutus suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. teoksessa T. Saarinen, P. Nuolijärvi, S. Pöyhönen, & T. Kangasvieri (Toimittajat), Kieli, koulutus, politiikka : Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja (Sivut 199-228). Tampere: Vastapaino.

Helakorpi, J., Ahlbom, I., From, T., Pörn, M., Sahlström, F., & Slotte-Lüttge, A. (2013). Erillään, kimpassa, kämppiksenä: rehtoreiden ja opettajien kokemuksia suhteista ja yhteistyöstä suomen- ja ruotsinkielisissä kieliparikouluissa. Särbo, sambo, kämppis: rektorers och lärares erfarenheter av kontakt och samarbete mellan samlokaliserade finsk- och svenskspråkiga skolor. Helsinki: Helsingin yliopisto, Åbo Akademi.

Kajander, K., Alanen, R., Dufva, H. & Kotkavuori, E. (2015). Kielimuureja vai yhteiseloa: odotuksia ja kokemuksia kahden kielen koulusta. Teoksessa T. Jakonen, J. Jalkanen, T. Paakkinen & M. Suni (toim.) Kielen oppimisen virtauksia. Flows of language learning. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, 142–158.

Sahlström, F., From, T., & Slotte-Lüttge, A. (2013). Två skolor och två språk under samma tak. teoksessa L. Tainio, & H. Harju-Luukkainen (Toimittajat), Kaksikielinen koulu – Tulevaisuuden monikielinen Suomi = Tvåspråkig skola – Ett flerspråkigt Finland i framtiden (Sivut 319-341). (Kasvatusalan tutkimuksia; Nro 62). Turku: Suomen kasvatustieteellinen seura.

Sundman, M. (2013). Tvåspråkiga skolor? – Tarvitaanko Suomessa kaksikielisiä kouluja? En analys av fördelar och risker med införandet av skolor med svenska och finska som undervisningsspråk. Magma-studie 4/2013. Helsinki: Tankesmedjan Magma.

Szabó, T. P., K. Kajander, R. Alanen & P. Laihonen 2018. Zusammenarbeit über Sprachgrenzen hinweg: Sprachauffassungen von Lehrern in örtlich zusammengelegten Schulen mit Schwedisch und Finnisch als Unterrichtssprachen. Der Deutschunterricht, 4, 53–59.