Kielen opettaminen on kivaa ja monipuolista työtä, mutta kun… Kielikampuksen ahkerasti kokoontuva mutkuntorjuntatyöryhmä on koonnut raporttiinsa muutamia omia ja kollegoidensa suosimia mutkuja ja niille laaditun torjuntasuunnitelman. Kas näin:
Tässäpä olisi kiva juttu kokeiltavaksi kielen oppitunnilla, mutta kun…
…ryhmäkoot ovat liian isoja
Meillä humanisteilla sanotaan usein olevan huono laskupää, mutta mekin kyllä hallitsemme perusjakolaskun. Isoja ryhmiä voi toki jakaa pienempiin, ja jopa tehtäviä voi jakaa ryhmittäin. Opettajan ei tarvitse revetä kaikkeen, vaan ryhmät voi laittaa opettamaan toinen toisiaan: yksi porukka opettelee yhtä asiaa, toinen toista, ja opettaa toisiaan ristiin.
…ryhmät ovat liian heterogeenisiä
Ryhmissä tosiaan on eroja – jopa sama ryhmä voi olla maanantaina aivan erilainen kuin perjantaina. Tarvitseeko kaikkien aina tehdä kaikki samat tehtävät ja asiat samalla tavalla? Voisiko tehtäviä jakaa ja jaotella kykyjen ja innostuksen mukaan?
…oppilaat keskittyvät enemmän häiritsemään kuin oppimaan
Miksihän oppilas häiriköi tai keskittyy mieluummin puhelimeensa kuin tunnin tapahtumiin? Jospa tunnilla on tylsää? Ehkäpä oppilaita voisi vuorollaan vastuuttaa esim. sopivan tekstin tuomisesta tunnille yhdessä käsiteltäväksi, tai heidän voisi antaa itse vapaasti valita, mistä aiheesta kirjoitetaan aine. Tai voisiko ottaa tunnin urakaksi kirjoittaa tekstiviestejä tai twiitata vieraalla kielellä?
…tunteja on liian vähän
Kieltä opitaan aika paljon myös luokkahuoneen ulkopuolella. Kaikkea työtä ei suinkaan tarvitse tehdä tunnilla, vaan oppilaiden vastuulle voi antaa myös tuntien ja oppikirjan ulkopuolelta tehtäviä. SuosikkiTV-sarjan seuraaminen ilman tekstejä, blogin kirjoittaminen ruotsiksi … ja ehkäpä oppitunninkin voisi joskus viettää luokan sijasta asioimalla englanniksi Mäkkärillä. Vai murenevatko mahdollisuudet saavuttaa hyvä kielitaito, jos suunnitellun 30 tunnin sijasta luokassa vietetäänkin vain 28?
…oppilaiden taidot ovat heikentyneet
Toista oli silloin kun minä nuori, hyvin osasin kaikki aukkotehtävät täyttää kirjasta. Nykyään oppilaista aika moni matkustaa sujuvasti saksaksi, pelaa tietokonepelejä englanniksi ja tilaa DVD-levyjä puolaksi. Arkielämä vaatii monipuolista kielitaitoa ja tärkeintä on selviytyä jokapäiväisistä tilanteista.
…täytyy ehtiä käsitellä kirjan asiat
Yksi opettajan työn hyvistä puolista on melkoinen vapaus. Opettaa voi kirjan kanssa tai ilman. Oppikirja harvoin sisältää niin salaista kielitietoa, että sitä ei voisi mistään muualta omaksua. Jos yksi kappale jää lukematta, koska aikaa tuhraantui skypetykseen espanjalaisen ystäväkoulun kanssa – no importa.
…täytyy valmistautua ylioppilaskirjoituksiin
Ylioppilaskirjoituksiin on hyvä valmistautua hyvällä, kattavalla kielitaidolla. Sellaisen saa käyttämällä ja opiskelemalla kieltä monipuolisesti, ei tärppejä pänttäämällä.
…asiaan ei ole oppimateriaalia
Jokainen meistä käyttää kieltä päivittäin. Kielen lähteitä löytyy ympäristöstä runsauden pulaan saakka. Kaikessa ei ehkä ole leimaa ’oppimateriaali’, mutta miksei kävelyretki lähipuistoon voi toimia keskustelun pohjana siinä missä oppikirjan mallidialogikin. Oppilaan työstämä portfolio suosikkiharrastuksestaan voi joskus olla motivoivampi kielen oppimisen lähde kuin oppikirjan teksti.
Kielen opettamiseen ei ole yhtä oikeaa sapluunaa, ja iso osa oppimisesta tapahtuu luokkahuoneen ulkopuolella. Opetuksessa tätä oppimisen monipuolisuutta ja koulun ja ympäröivän maailman vuorovaikutusta voisi hyödyntää entistä enemmän. Itsekin tekisimme työssämme toki niin, mutta kun… meillä ei oikein ole aikaa.