Syksyn 2014 aikana Kielikampus järjesti uranuurtajahengessä Instagram-kilpailun kaupungin yläkoululaisille. Vastikään päättynyt kilpailu tuotti tehtävänantojen puitteissa paljon oivaltavia kuvia vieraista kielistä oppilaiden arjessa. Palkinnoksi voittajat, joiden kärkikolmikon muodostavat miikak00, eevi_aili ja elluig_, saivat paikkakunnalla toimivien yritysten ja Kielikampuksen sponsoroimia tuotteita. Tuomariston suosikit, sekä nopeimmat ja tykätyimmät kuvat keräsivät eniten pisteitä tiuhaan päivittyneeseen tulostaulukkoon.
Jotta kampanja ei kuulostaisi liian hienolta, minun täytyy tunnustaa jotain. Kun sanon että Kielikampus järjesti, tarkoitan että minä järjestin. Ideoin, kirjoitin, rakensin, ja välillä juoksin ympäri kaupunkia kuvia ja palkintoja haalien. Kun sanon uranuurtajahengessä, tarkoitan että Instagram-kuvasovellus ominaisuuksineen oli minulle tuttu vain vilahduksena kavereideni puhelinten näytöillä. Ja pidän sentään itseäni nuorena!
Lohdutuksekseni en ollut ainut, jolle Instagram-kilpailu oli jotain ennennäkemätöntä. Vaikka yläkouluikäiset tytöt ja pojat hallitsivat jo Instagramin filtterit Amarosta X-Pro kakkoseen, oli heille uutta osallistua pitkäjänteiseen kilpailuun yksinkertaisen arvonnan sijaan. Nuorten mielikuvitusta ja tarkkaavaisuutta haastettiin viikoittain lähes kahden kuukauden ajan. Voittaja kertoi selvittäneensä kiperämmät haasteet ystäviensä avulla ja joutuneensa viimeisinä viikkoina tsemppaamaan itseään kohti maaliviivaa. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin ja hän suunnittelikin jo juhlistavansa voittoa kaverinsa kanssa ilmaisen palkintopizzan äärellä.
Alustana nuorten suosima Instagram on kaksiteräinen miekka. Toisaalta ulkopuolisen on vaikea tietää miten nuoret reagoivat kilpailuun. Lakkaavatko kaverit seuraamasta jos profiiliin ilmestyy kuva maitopurkin kyljen vieraskielisestä tekstistä? Toisaalta Instagram madaltaa kynnystä osallistua, kun kaikki kilpailun kannalta oleellinen kulkee aina mukana, eikä osallistuminen vaadi muuta kuin yhden virtuaalisulkimen napsahduksen ja oikean tägin.
Vaikka kilpailu ei suurta osallistujaryntäystä aiheuttanutkaan, olivat jututtamani kilpailijat mielissään kampanjasta. Kuvia kilpailuun lähettäneiden lisäksi kielitaju, järjestäjän profiili, keräsi myös liudan seuraajia ja tykkääjiä. Vaihtelevat ja sopivan haastavat tehtävät miellyttivät ja palkintoja pidettiin sopivina. Kaikki vakuuttivat myös, että osallistuisivat tulevaisuudessa uudestaankin.
Palautteesta rohkaistuneena näen konseptissa paljon potentiaalia. Sellaisenaan kilpailu voi luoda positiivisia mielikuvia vieraista kielistä, sekä avata nuorten silmiä meitä ympäröivälle kielelliselle monimuotoisuudelle. Eräs kilpailija selitti tarkkailleensa elintarvikkeiden pakkausselosteita kaupassa vieraita kieliä silmällä pitäen vielä kilpailun päätyttyäkin. Kieltenopetuksen näkökulmasta kilpailu tarjoaa puolestaan oivan mahdollisuuden tarkastella vieraiden kielten roolia arkipäivässämme, luokkahuoneiden ja formaalin oppimisen tuolla puolen.
Kehitettävääkin toki löytyy. Suurimpina haasteina näen kilpailun myymisen oppilaille ja opettajille, sekä mielenkiinnon ylläpitämisen pidemmällä aikavälillä. En kuitenkaan näe suurempia esteitä kampanjan laajentamiselle. Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että nykyinen kampanja toteutettiin Kielikampuksen henkilökunnan ennakkoluulottoman tuen turvin, pienellä budjetilla, yhden tutkimusavustajan ja vanhan älypuhelimen voimin. Kilpailun voittaja paljasti, ettei välillä malttanut odottaa seuraavaa haastetta maanantaiaamuun. Minä puolestaan odotan jo innolla kampanjan seuraavia askelia.