Jyväskylän yliopistossa meidän aineenopettajiksi opiskelevien aineopintoihin kuuluu käydä vierailemassa Jyväskylän Normaalikoulun vanhempainillassa. Oma vierailuni osui Normaalikoulun yläkoulun vanhempainiltaan, joka järjestettiin keskiviikkona 18.1.2012. Minun ei kuitenkaan ollut tarkoitus vain vierailla vanhempainillassa ja tarkkailla tilaisuutta sivusta, vaan pääsin osallistumaan Normaalikoulun kieltenopettajien järjestämään kielten sivuaineinfoon.
Jyväskylän yliopiston Kielikampus oli toivonut meidän opiskelijoiden osallistuvan tähän infoon, jotta pääsisimme välittämään oppilaiden vanhemmille oman näkemyksemme kielten opiskelusta. Opiskelen siis kieltenopettajaksi, ja opiskelen englantia pääaineenani ja saksaa sivuaineenani. Peruskoulussa olen opiskellut saksan A2-kielenä, mikä tarkoittaa sitä, että aloitin saksan opiskelun alakoulun, silloisen ala-asteen, viidennellä luokalla ja jatkoin sitä lukion kolmanteen vuoteen asti. Saksan opiskeluni koulussa ei ollut aina helppoa ja halusinkin lopettaa sen lukemattomia kertoja. Kuten tänä päivänä kuitenkin tiedän, kuinka paljon olen saksankielestä elämässäni jo tähän mennessä hyötynyt, en kadu päivääkään, että päädyin lukemaan saksaa aina viidennestä luokasta abivuoteeni asti.
Vanhempainilta alkoi yhteisellä infolla, jossa yläkoulun ”opot” kertoivat vanhemmille kuinka yläkoulun aloittavat oppilaat voivat käytännössä valita itselleen vapaaehtoisia kursseja. Tämän osuuden jälkeen vanhemmat saivat vapaasti liikkua luokasta luokkaan, jotka oli jaettu eri oppiaineittain: Esimerkiksi, yhdessä luokassa liikunnan opettajat kertoivat omista valinnaisista kurssivaihtoehdoistaan ja siitä, millaista liikunnan opiskelu yläkoulussa on, kun taas toisessa luokassa matematiikan opettajat infosivat vanhempia matematiikan opiskelusta, ja niin edelleen. Itse päädyin vieraiden kielten luokkaan, jossa pidin lyhyen, noin kymmenen minuutin pituisen puheen siitä, mitä oma vieraiden kielten opiskeluni koulussa aikoinaan oli, mitä siitä olen hyötynyt, kuinka tärkeää vanhempien tuki lasten ja nuorten opinnoissa on ja kuinka vieraita kieliä luetaan suomalaisissa kouluissa yhä vähemmän ja vähemmän. Suomen Kieltenopettajien Liiton (SUKOL 2012) mukaan, vieraita kieliä oikeastaan luetaan suomalaisissa kouluissa yhä aika lailla yhtä paljon kuin ennenkin, mutta sen sijaan, että oppilaat lukisivat kolmea tai jopa neljää vierasta kieltä, lukee suurin osa enää vain englantia ja ruotsia (tosin ruotsia ei periaatteessa lueta vieraaksi kieleksi, sillä se on toinen kotimainen kieli, joka on kaikille peruskoululaisille pakollinen). Tämä tarkoittaa sitä, että vieraiden kielten osaaminen suomalaisten nuorten keskuudessa vähenee koko ajan. (SUKOL 2012.)
Tavoitteenani oli kertoa vanhemmille rehellisesti kieltenopiskelusta ja mitä se on minulle merkinnyt. Oma saksanopiskeluni peruskoulussa ei sujunut kovin hyvin ja pyysin vanhempiani antamaan suostumuksensa saksanopiskelun lopettamiseen vähintään kaksikymmentä kertaa joka vuosi, mutta vastaus oli aina jyrkkä ”Ei”. On totta, että valinnaisten vieraiden kielten opiskelu voi olla peruskoululaisille vaikeaa ja epämieluisaa – lukija voikin ehkä kuvitella, kuinka moni murrosikäinen jää mielellään kouluun vielä pariksi tunniksi opiskelemaan, kun muut kaverit pääsevät jo kotiin – ja vanhemmat saavat varmasti kuulla lapsiltaan kotona, miten mälsää kieltenopiskelu voi olla. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat säilyttävät kaukonäköisyytensä lastensa opintojen suhteen silloin, kun lapset ja nuoret eivät siihen itse kykene. Tänä päivänä olenkin äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he valituksestani huolimatta ”pakottivat” minut jatkamaan saksan opiskelua, sillä olisin tällä hetkellä monta kokemusta köyhempi, jos en olisi oppinut saksaa koulussa. Ilman saksankielen taitoa en usko, että olisin voinut lähteä ulkomaille kesätöihin tai saada saksalaisia ystäviä, ainakaan kovin helposti. Nykyään en kadu päivääkään sitä, että opiskelin koulussa saksaa, vaikka koululaisena päätöstäni ehkä kaduinkin. Toivonkin todella, että lyhyt puheeni sai edes muutamat vanhemmat ymmärtämään vieraiden kielten taidon merkityksen ja hyödyn sekä sen, että englannilla ei aina pärjää maassa kuin maassa, kuten usein luullaan.
LÄHTEET:
SUKOL. Tilastotietoa kielivalinnoista. (4.2.2012)