On monta tapaa olla hyvä kielenoppija

7.12.2012 julkaistussa väitöksessäni tarkastelin peruskoulun viidennen ja kuudennen luokan oppilaille englannin opetuksessa rakentuvia kielenoppijaidentiteettejä.

Oppilaiden kokemukset ja käsitykset itsestään ja toisista englannin oppijoina muodostuivat yhteiseen toimintaan osallistumisen sekä yksilöllisten ja jaettujen merkitysten välityksellä. Oppilaiden toiminta vertautui ”hyvän kielenoppijan” ihanteeseen sekä toisiin oppilaisiin erityisesti kouluarvioinnissa. Luokkavuorovaikutuksessa nauru ja naurun kohteeksi joutumisen pelko sekä kärjistetyn sukupuolittuneet tavat toimia rajoittivat joidenkin oppilaiden osallistumista ja mahdollisuutta tulla esille hyvinä kielenoppijoina. Tutkimuksessa selvisi, että myös hiljaiset, oppitunneilla vastahakoiset sekä koulun kielenopetuksessa heikosti menestyvät oppilaat oppivat englantia muun muassa vapaa-ajallaan, tuetuissa englannin oppimisen tilanteissa tai kuuntelemalla aktiivisesti englannin tunneilla.

Oli monenlaisia tapoja oppia, mutta kaikkien oppilaiden osaaminen ei aina päässyt esille koulun englannin opetuksessa. Opetusryhmän ryhmädynamiikka vaikutti siihen, kuka tuli esille ”hyvänä kielenoppijana”. Lisäksi suullista harjoittelua ja osaamista painottavista tavoitteista huolimatta oppilaiden kielitaitoa arvioitiin usein kirjallisten kokeiden perusteella.

Kristiina Skinnari

”Tässä ryhmässä olen aika hyvä” Ekologinen näkökulma kielenoppijaidentiteetteihin peruskoulun viidennen ja kuudennen luokan englannin opetuksessa. 2012. Jyväskylä Studies in Humanities 188. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-4904-4

 

Avainsanoina englannin opetus, kielioppijaidentiteetti, luokkavuorovaikutus