Sieniretken löytöjä

Joskus käy niin, että kielitieteilijätkin menevät metsään. Näin kävi viime syyskuussa, kun pieni joukko kielikampuslaisia sai idean yhteisestä sieniretkestä. Ja vaikka oltaisiinkin metsässä vapaa-ajalla, ei kielitieteilijä voi tietenkään olla miettimättä ympäröivän maailman kielellisiä ja kulttuurisia ilmiöitä. Koska joukossamme oli sekä venäjän että suomen kielen ja sienten asiantuntijoita, tämä blogikirjoitus keskittyy tarkastelemaan sieniä vertailemalla venäjän ja suomen kielen kiinnostavia käsitteitä ja käsityksiä.

Retken aluksi kävimme läpi sienen osia, jotka ovat tärkeitä sienten tunnistamisessa. Suomessa sienen jalassa on rengas tai kaulus ja tuppi, ja jalan päässä lakki, jonka alapuolella ovat heltat, pillit tai piikit sienestä riippuen. Venäjässä sienen jalassa on кольцо eli rengas, kuten suomessakin, tai юбка eli hame ja, kuten suomessa, jalan päässä шляпка eli lakki. Tuppi on venäjäksikin tuppi, вольва. Näyttäisi siis siltä, että sieni on aika inhimillinen! Mutta lakin alapuolella voikin olla esimerkiksi rouskuilla пластинки eli levyt (suomalainen kutsuu niitä heltoiksi), tateilla трубочки eli pillit tai губка eli ”pesusieni” sekä orakkailla шипы eli piikit tai иглы eli neulat.

Sienen osat. Kuvitus: sieniretkueen juniori Veera 5v.

Kerrattuamme perustiedot sienistä, menimme syvemmälle metsään ja löysimme heti paljon lampaankääpiä, eli трутовик овечий. Olisimme voineet löytää myös lehmäntatin, mutta venäjäksi se olisikin ollut подберёзовик-niminen sieni, eli ’koivun alla kasvava’. Tällä retkellä kuitenkaan eivät lehmät eivätkä koivut auttaneet paikantamaan näitä sieniä! Löysimme myös kaksi kantarellia, vaikka niiden aika olikin jo oikeastaan ohi – myös Venäjällä, jossa niitä kutsutaan nimellä лисички, eli kettuset.

Suomessa arvostetaan miedon makuisia sieniä, kuten kantarellit ja suppilovahverot, kun taas Venäjällä nämä sienet jätetään usein metsään eikä niitä kannata tarjota esimerkiksi venäläiselle anopille. Venäläisen sienimaun mukaan kauniimpi ulkoasu on arvossaan ja parhaimpina ruokasieninä pidetään esimerkiksi koivunpunikkitattia ja haavanpunikkitattia. Myös suomalaisten ja venäläisten sienikirjojen tähtiluokituksissa on eroja.

Vastaavanlaisia eroja löytyy myös muista kulttuureista, esimerkiksi männyntuoksuvalmuska on Suomessa lähes tuntematon, vaikka meillä kasvaakin, mutta Japanissa tämä matsutakena tunnettu sieni on suurta – ja kallista – herkkua. Ja Italiassa taas herkkutatin arvostus on aivan omaa luokkaansa. Voitaneen todeta, että sieni on sieni missä päin maailmaa tahansa, mutta ihmiset ovat ne, jotka luovat käsitteet ja erilaiset arvostukset sekä kulttuurisen tietämyksen sienistä.

Avainsanoina , ,