Kokemuksia monikielisen perheen arjesta

Palasin viime kesäkuussa viiden kotimaassani vietetyn vuoden jälkeen Jyväskylään. Ilokseni sain heti alkuun todeta, että kaupunki on poissaolomme aikana muuttunut entistäkin kansainvälisemmaksi, kadulla kuulee jatkuvasti suomen lisäksi muitakin kieliä, leikkikentällä ei olla ainoita, jotka käyttävät vierasta kieltä, lapseni saivat niin koulussa kuin päiväkodissakin monikulttuurisista perheistä tulevia kavereita ja tietysti myös tuttavapiirimme vilisee vastaavia perheitä. Vielä enemmän ilahduin, kun huomasin, että monikulttuuristen perheiden tarpeet otetaan konkreettisesti huomioon, oman äidinkielen opetuksen lisäksi sekä päiväkodissa, että koulussa on tarjottu S2-opetusta lapsillemme. Esikoinen kertaa S2-tukiopetuksessa sanastoa „yllin” kokeeseen, pikkusiskot taas kertovat torstaisin aina innoissaan, mitä lauluja ja loruja kielikerhossa on tullut opittua. Kahden kielen sopusointusta yhteiseloa perheessämme kuvaakin 5-vuotiaan tyttäreni muutama viikko sitten heitetty kommenti: „Äiti, minä olen tottunut niin nopeasti siihen, että päiväkodissa puhutaan suomea ja kotona unkaria. Tämä onkin ihan helppo juttu!”

Mielenkiinnolla seuraan tietysti – niin äitinä kuin kieltenopettajana – myös perusasteen kieltenopetusta, nyt kun siitä alkaa kertyä lasten kautta ihan omakohtaisiakin kokemuksia. Esikoisen Unkarissa aloittamaa saksan opiskelua ei valitettavasti ollut valitsemassamme koulussa mahdollista opiskella A1- kielenä, niinpä saksa vaihtui englantiin. Asia ei tällä hetkellä kovin harmita, koska englannin ylivoimaisuus taitaa olla tosiasia elämän kaikilla osa-alueilla, mutta Suomen kouluissa tarjottavien muiden vieraiden kielten merkitystä on korostettava jatkuvasti oppilaille sekä heidän vanhemmilleen opiskelun eri vaiheissa. Olen erittäin iloinen siitä, että Kielikampus-yhteisö on kiinnittänyt toiminnassaan huomita tähän asiaan ja yhteistyössä valtakunnallisella tasolla toimivan Kielitivoli-hankkeen kanssa saadaan olla mukana tässä työssä. Olisi ilahduttavaa, jos mahdollisimman moni käyttäisi laajan ja ilmaisen valinnaisten kielten opiskelumahdollisuuta hyväkseen. Kotimaassani Unkarissa tilanne onkin jonkun verran erilainen. Suppeamman kielivalikoiman ja kielenopetuksen vähäisemmeksi koetun tuloksellisuuden takia merkittävä osa oppilaista turvautuu perus- ja toisen asteen sekä korkeakouluopintojen puitteissa saadun kieltenopetuksen oheella yksityisopettajien sekä yksityisten kielikoulujen palveluihin.

Kehitetään yhdessä monikielisyyttä!

Avainsanoina ,